ping pong pingis
Sunnuntaita! Hassua näin poikkeuksellisesti kirjoitella viikonloppuna tänne. Normaalisti arjen keskellä viikonloput mennään niin vauhdilla, etten juuri ehdi koneelle päin vilkaistakaan. Täällä mummulassa meno on kuitenkin justiinsa sen verran lunginpaa, notta ehtii mamikin istahtaa hetkeksi koneen viereen – sen lisäksi käydä vaikkapa papan hallilla pelaamassa pingistä. Koirankin ehdin eilen illalla ennen saunaa ajan kanssa lenkittämään.
Olenkin jossain kohtaa kirjoitellut lyhyesti, että papalla on halli, urheiluhalli. Siellä me usein mummulla ja papalla ollessamme käymme purkamassa lasten ylitsepursuavan energian, välillä se tekee ihan hyvää äideille ja isillekin sekä muille aikuisille, jotka matkassa sattuvat olemaan. Niinpä kävimme purkamassa vesirokosta pakkaantunutta energiaa tälläkin kertaa, tosin vaihtelun vuoksi pingiksen merkeissä. Sillä saatiin aikaan iloista naurua ja hervotonta menoa.
Yllättävän kivasti se meni (siis noin pelillisestikin), ottaen huomioon, että pingispallo kiitää sen verran nopeasti ja oikukkaasti pienen kokonsa ja painonsa ansiosta. Siis etenkin silloin, kun sitä on lyömässä melkoisen moni ”ensikertalainen”. Vaihtelimme kokoonpanoa ja pelikavereita, joten muutama sai aina vuorollaan olla tauolla. Tenniskentät olivat tällä kertaa täynnä, joten tennis jää nyt odottamaan muita joulun ajan päiviä. Serkkujakin alkaa pian valumaan tännepäin, joten tulee pojallekin itsensä kokoista vastustajaa ja kaveria. Onneksi kaikki lapset (ja ennen kaikkea aikuiset) tässä perheessä todellakin pursuavat energiaa ja tykkäävät sydämensä kyllyydestä hömpöttää erilaisten pallopelien perässä.
Loppuun vielä dramatisoitu luuserikuva (kyllä, lapseni on keksinyt sanan ’luuseri’ Ipanapa-levyltä, jonka käytön tiimoilta olemme käyneet ajoittain tiukkojakin keskusteluja), josta käy selväksi, ketkä jäivät tällä kertaa jalkoihin – eli me aikuiset. Ei vaan, eiköhän kaikilla ollut hetkensä näissä geimeissä. Pääasia, että nauruhermoja kutkutti ja energiaa saatiin purettua johonkin rakentavampaan kuin pitkin seiniä ja kattoja juoksemiseen.
Nyt vielä lounaalle, jonka jälkeen odottelemme isin saapuvaksi. Vaihdamme nopeasti kuulumiset ja matkatavarat, halaan ja pusutan tuon pienen ihmisen puhki ja toivotan tippa linssissä hänelle ihanaa joulua isinsä ja pappansa kanssa. Sen jälkeen äiskä jatkaa matkaa muutaman sukulaisen kautta takaisin Helsinkiin ja mm. lopputyön ääreen. Kirjoittelen tässä vielä ennen aattoa ja sen pöhinöitä meidän pre-joulusta, joka sai ainakin mun sydämen lepattamaan ja onnelliseksi sydänjuuria myöten.