Uusi alkanut arki ja mitäs sitä on sitten jumppailtu

Se ois nyt sitten uusi vuosi, uusi ja alkanut arki taas. Ja se alkanut arkihan on aivan erilainen kuin viime vuonna. Jep jep. 

En harrasta, enkä aloita nytkään, minkään sorttista ynnäämistä tai menneiden veivaamista (no, kyllä minäkin sitä teen – pääasiassa kuitenkin itsekseni), enkä sen enempää lupauksien tai tavoitteiden tekemistä (en minä mitään pysty lupaamaan, kun ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu ja mikä iili iskee). Elämä kyllä kuljettaa ja heittää eteen mitä milloinkin – tehty on tehty, eikä se siitä enää muuksi muutu, ja jos oikein fiksu on niin jotain oppineena osaa sitten tulevaisuudessa valita viisaammin, mihin kannattaa tarttua ja lähteä mukaan. Ja useinhan vastoinkäymisetkin jotain opettaa, ellei muuta niin vähän nahka paksuuntuu.

Mutta niin, mitäs sitä on sitten viime aikoina jumppailtu?

Tyttöpunnerruksia hampaat irvessä? (Ja nyt kukaan naisasianainen ei vedä jättimäisiä herneitä nenäänsä siitä hyvästä, että kirjoitin ’tyttöpunnerrus’, eihän?) Ei vaiskaan, naurettiin tälle kuvalle vielä kotonakin, sillä se todella näyttää siltä, että vedän tuossa hampaat irvessä punnerruksia polvet maassa. Todellisuudessa ratkesin nauramaan, kun tajusin, että oma ukkeli kuvaa ja lopetin sarjani siihen eli pudotin polvet maahan (seliseli). Oikeasti homma näytti edes vähän tältä:

Eli punnerrettu on viime aikoina.

Totta puhuakseni on ollut jo todella pitkään hyvä boogie treenien suhteen, ja siksi lopulta päätin siitä tännekin (pienen epäröinnin jälkeen tosin) kirjoittaa. Ainahan tuo kivaa ja palkitsevaa hommaa on, mutta viime kuukaudet kaikki on sujunut ja toiminut entisestään kuin junan vessa. Juoksu on mennyt kuin unelma, olen tuntenut itseni lähes Forrest Gumpiksi pinkoessani tuolla pimeydessä. Myös salilla olen saanut paljon aikaan ja sitä myötä ajoittain myös lihakset todella kipeiksi – muistutellut itselleni, että ei se määrä vaan ennen kaikkea treenin laatu ja riittävä kehonhuolto.

Olen kikkaillut ja kokeillut vähän kaikenlaista, rikkonut tavallista kaavaa salitreenin suhteen (jos sellaista kaavaa edes koskaan on ollut..?). Ennen joulua kävin ystäväni kanssa myös Tallinnassa treenaamassa. Matkamme pääasiallinen sisältö oli treeniä, saunaa ja altaassa kellumista, lepoa ja ystäväterapiaa. Tuli niin tarpeeseen. Arvostan sitä, että minulla on hyviä ystäviä, joille viinalla ja alkoholilla läträäminen ei ole missään nimessä elämän ja vapaa-ajan ykkösjuttu. Kyllä sitä juoda voi ja kivaakin se on, mutta mielestäni ilo ilman viinaa ja humalatilaa on nimenomaan aitoa ja elämänmakuista.

Ja siis Tallinnan tunnelmiin, josta tuo yllä oleva kuvakin on:

(vähän jo kädet tärisivät) 

Ja, kun en ollut missään nimessä tutulla salilla, niin vähän jouduin käyttämään luovuutta ja ajoittain tinkimään painoista (molempiin suuntiin). Eli meni treeni nimenomaan siihen kikkailuun, josta aiemmin mainitsin. Silti sain hyvän ja tuntuvan treenin tehtyä. Tulipahan vähän kiusattua uusiakin lihaksia ja vanhoja vähän eri tavalla sekä tietysti tehtyä eri mittaisia sarjoja, riippuen painoista. Kuten kaikki rautaa nostavat tietävät: enemmän painoa, vähemmän toistoja ja vähemmän painoa, enemmän toistoja. Tai näin ainakin minä teen. 

Laitetaan nyt tuollainen puolinakkekuva vielä loppuun. Eli tiivistettynä: joulukunto hyvä, treeni kulkee, minä tykkään. Uusi vuosi ja homma jatkuu! Viikonloppuja!