Älä kokeile tätä kotona
Huomenta!
Kirjoittelinkin tuossa viikonlopun aikana, että flunssaa pukkaa. Olen näin ollen ottanut iisisti koko viime viikon eli abouttiarallaa 7 päivää. Töitä ja arkea toki pakersin, mutta muun ajan sitten yritin ottaa ihan vain oleillen ja oloa keräillen. Pääasiassa yritin nukkua niin paljon kuin arki salli.
Viikonloppua kohden oloni alkoi hetkeksi pahenemaan ja perjantai taisikin olla jo melkoisen duhainen ja turha päivä elämässäni. Lauantaina sitten vihdoin huomasin, että lima liikkuu (joo, mehukasta teidänkin tietää), josta tiesin, että nyt aletaan olemaan paranemaan päin. Näin ollen psyykkasin itseni koko lauantaiksi vaakatasoon. Katselin leffoja, nukuin päiväunet ja sen sellaista. Tuntui äärimmäisen mälsältä viettää vapaapäiväänsä noin, mutta keksin palkita itseni tehokkaasta levosta (mikäli se siis tuottaisi tulosta) sunnuntaisella, kevyellä hiihtolenkillä.
Kuinkas sitten ollakaan – heräsin sunnuntaihin pitkien unien jälkeen toivoa täynnä, mutta kuumemittari näytti tältä:
Päästelin muutamat ärräpäät. Lepo alkoi nyt riittämään. Halusin hiihtämään. Olin odottanut sitä ja se oli ollut ainoa lohtuni tämän julman flunssan aikana. Menin hetkeksi köllöttelemään miehen kainaloon, nieleskelin mittarin lukuja, kuulostelin oloani ja päätin, että nyt riitti. Vedin Finrexinin kurkusta alas ja päätin lähteä kokeilemaan. Edes vähän. Ihan hitaasti. Itseäni kuunnellen. Vaikka viisi minuuttia.
Vähän kalvakka ja väsyneen näköinen leidi siellä päästeli menemään. Mutta HALLELUJA! Hiihtäminen tuntui hyvältä. Lykin menemään kunnon intervallitreenin, melkein puolitoista tuntia ja parisenkymmentä kilometriä – niistin ja tajusin, että tällähän se räkä poistuu ja röörit aukeaa. Ihanaa hengittää vapaasti, raitista ilmaa keuhkoihin asti.
Minä todella tunnen itseni. Seitsemän päivää täyttä lepoa, ilman minkään valtakunnan reippailua, joten uskalsin lähteä kokeilemaan. Ja miten kävi? Olen tänään täysin työkuntoinen!
Tämä on toiminut aiemminkin. Kun flunssa tuntuu pitkittyvän, venyvän ja vanuvan, niin katkaisen sen parhaiten lähtemällä kevyesti liikkeelle. Kuunnellen totta kai kehoani ja oikeassa kohdassa päättäen, että nyt riitti. Tuntuu, että pitkittynyt lepo ja sisällä möllöttäminen vain hilloaa flunssaa ja lisää sen kestoa. Tämä siis minun kohdallani, joten älkää hyvät ihmiset tämän pohjalta lähtekö puolikuntoisina laduille. Älkää siis missään nimessä kokeilko tätä kotona.
Olen liikkunut aina, joten tiedän mihin minun kannattaa ryhtyä. Huomaan kehossani milloin tämän kaltainen toiminta on viisasta ja milloin on parempi luovuttaa ja levätä. Osaan kuunnella sykettäni, hengästymistäni ja palautumiseni kestoa. Tällä kertaa esimerkiksi pitkän ja raskaan ylämäen jälkeen sykkeeni palautui sekunneissa ja hengästymiseni taso oli normaalia, joten tiesin, etten ollut tekemässä mitään tyhmää ja riskialtista.
Tärkeää on myös tunnistaa, mitä lähden riuhtomaan. Salille olisi ollut turha mennä, veikkaan, että voimat olisivat olleet melko nollassa ja treeni mennyt hukkaan. Myös juoksu ja uinti olisivat saattaneet olla järkevyyden rajalla. Sen sijaan reipas, pitkä kävely tai kevyt hölkkä raittiissa ulkoilmassa olisivat voineet olla vaihtoehtoisesti hyviä ratkaisuja.
Loistavaa työviikon alkua!
Mieskin jo tokaisi aamulla, että näytän pitkästä aikaa taas hyvinvoivalta, enkä kuoleman rajamailla taapertavalta flunssan raiskaamalta naiselta.