Alkuun pääsemisen vaikeudesta

Tiedättekö sen tunteen, kun on vaikea päästä alkuun?

Se tunne voi iskeä oikeastaan melkein mille tahansa elämän osa-alueelle. Pitäisi lähteä liikkumaan, saada jokin vaativa työ tai projekti alkuun tai tauon jälkeen taas eteenpäin, artikkeli tai essee kirjoitetuksi, gradu pitäisi viimeistellä, koti siivota, soittaa hyvälle ystävälle, ostaa uusia vaatteita tai käydä vanhoja läpi, järjestää valokuvat… 

Alkuun pääsemisen vaikeus on ainakin omalla kohdallani siitä vekkuli, ettei aloittaminen useinkaan ole kiinni siitä, etteikö mulla olisi ideoita ja vaikkapa osaamista edistää asiaa. Se tuntuu enemmän joltain mystiseltä voimalta, joka saa jostain kumman syystä lykkäämään asiaa ensin huomiseen ja sitten ensi viikkoon ja kaiken ei niin tärkeän hamaan tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä tuntuu jähmeältä saada taas pienen tauon jälkeen tämä kirjoittaminen alkuun. 

Hassua tässä on nimenomaan se, että haluan kirjoittaa. Minulla on listalla aiheitakin, joista kirjoittaa. Vieläpä sellaisia aiheita, jotka oikeasti kihelmöi taskun pohjalla.

Olen käynyt täällä blogin alustalla nyt useampana päivänä, kirjoitellut muutaman rivin, mutta hukannut sitten sanat ja punaisen langan. Päättänyt palata takaisin, kun löydän taas sen hukkuneen langan pään.

Olisiko teillä toiveita, mistä kirjoittaisin?

Olen itse pyöritellyt erinäisiä aiheita odotukseen ja raskauteen liittyen – tyyliä ehkä, miten olen liikkunut raskausaikana, miten ja millä keinoin pidin alussa pahoinvointia ja etovaa oloa loitolla. Ehkä raapustan myös lisää ajatuksiani uusperhe-elämästä ja ylipäätään tästä uudenlaisesta tiestäni kohti äitiyttä. Unohtamatta tietenkään isyyttä, jota varmasti myös jollain tasolla haluan nostaa tulevaisuudessa esiin. 

Sen lisäksi olen pohtinut kirjoittavani hieman enemmän ammatillisen osaamiseni teemoista eli vanhemmuudesta, lapsista, nuorista, elämänhallinnasta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen sellaisesta. Tokikin omat ”siviililasit” silmillä eli työminääni en sellaisenaan ajatellut tänne tuoda.

Mitäs vielä? Jonkinlaista yleistä elämän hämmästelyä tulee varmasti myös. Muutamia talousaiheitakin olen jossain vaiheessa miettinyt käsitteleväni. Synnytyksen jälkeen veikkaan, että blogin suunta kääntyy vääjämättä enemmän perheblogin puolelle, mutta ihan pelkkiä mamma- ja perhejuttuja en toivottavasti ryhdy tänne tykittämään.

Sellaista. Toivottavasti tämä tulppa kirjoittamiseni edestä irtoaisi jos ei nyt niin piakkoin, ja pääsen taas sellaiseen iloisen tuotteliaaseen mielentilaan.

Ihanaa viikkoa kaikille! Meillä on jännät ajat edessä, kun lapseni aloittaa koulun. Niin se aika menee. Pelkään jo kuinka nopeasti aika siirtyy siihen hetkeen, että huomaan tuon lapsen kasvaneen teiniksi, joka käy kotona pääasiassa vain nukkumassa, vaihtamassa vaatteet ja jääkaapilla sekä tietty pyytämässä rahaa. Huoh.