Ananashame

Moi taas!

Ajattelin ensin aloittaa kirjoittamisen sillä sellaisella, että onpas tässä lomailtu, kirjoittamiselle jäänyt siinä sivussa hieman vähemmän aikaa ja jaadijaadijaa. Mutta sitten tajusin, ettei se oikeastaan kiinnosta edes mua itseäni 😀

Mutta se, mikä mua kiinnostaa hieman enemmän on mun uusi ananashame.

Viime aikoina ei blogissa juuri asuja olekaan esitelty. Siis sellaisella (edes vähän) klassisella tavalla, jossa pönötän kuvissa ja kerron, että tässäpä noheva vaate. Se on kuitenkin ollut joskus muinoin yhtenä blogini kantavana ajatuksena – tai no, jos nyt ei ihan kantavana, niin sellaisena sopivin väliajoin esiin putkahtelevana aiheena.

Olen viime aikoina myös pohtinut tekisinkö jonkinlaisen raskaustyyli-postaussarjan. Valitettavan usein (tätä nykyä melkolailla joka päivä) kuitenkin huomaan unohtavani kuvata päivän asuni.

Toisaalta nyt maha alkaa ihan viimeistään olemaan siinä kokoluokassa, että tyylissä ja päivän asuissa on jo hieman pohtimista – ja siitä jos mistä saisi ihan hyvin revittyä kirjoitettavaa ja jaettavaa.

Olen pääasiassa ajatellut (ja alunperin ihan suunnitellutkin), etten liiemmin raskausaikana ostele uusia vaatteita. Kaiken kaikkiaan raskaus tuntuu niin ohimenevältä hetkeltä, että tuntuu jotenkin turhalta kuluttamiselta ostaa varta vasten raskausvaatteita. Siis niitä sellaisia, joissa leikkaus, malli ja rypytykset on tehty vain ja ainoastaan tätä yhtä vaihetta ajatellen. Sen vähän, mitä raskausvaatteita olen selaillut, en ole löytänyt oikeastaan yhtään oikeasti kivaa ja päräyttävää vaatetta. Enkä myöskään nähnyt niissä mitään jälleenkäyttö mahdollisuutta.

Edellisessä raskaudessa ostin loppua kohden normaalia kokoani yhden koon isompia kuteita, koska ajattelin, että niillä pärjään sitten synnytyksen jälkeenkin – jos ja kun maha (ja vaatekoko) ei ihan heti ole entisellään. Lisäksi etsin sellaisia malleja, että ne menisivät koosta huolimatta mukavasti vielä jatkossakin – asettui kroppa mihin malliin tahansa. 

Ensimmäisen raskauteni aikaan kauppoihin mm. paukkasi sellaisia…hmm…sanotaanko niitä jegginseiksi? Siis sellaisia farkkuja, joissa on kuminauhavyötärö. Sellaiset päällä kävelin synnärille sisäänkin.

Tällä kertaa aloitin homman käymällä läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi yllättävän paljon löysää paitaa ja toppia.

Olen kuitenkin alkuperäisestä ajatuksestani poiketen ostanut jonkin verran myös uusia vaatteita. Raskausvaatteista tosin vain parit farkut (mahakaistaleella) ja muutaman mekon, koska kasvava maha pakotti etsimään sellaisia. Melko aikaisessa vaiheessa hanuri lähti sen verran leviämään, ettei toivoakaan siitä, että olisin voinut käyttää normifarkkujani. Samassa hengessä tilasin parit uudet, normikokoani koon isommat, urheilutrikoot. Nyt mahtuu levenevä berberi ja lantio pöksyihin.

Ostamistani kuteista ehkä päräyttävin on kuitenkin tämän postauksen aihe eli ananashame. Tilasin sen Zafulilta ja rohkenin ostaa, koska näin kuminauhavyötärössä paljon mahdollisuuksia. Nyt se menee tuollalailla mahan yli vedettynä ja raskauden jälkeenkin vielä monella tapaa.

Voisinkin riipaista tässä lähiaikoina oman postauksensa siitä, mistä olen raskautta ajatellen vaatteita löytänyt. Ihan siksi, että kivojen, itseni näköisten vaatteiden löytäminen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää hommaa.

Mutta nyt – kivaa sunnuntaita!