Bearfoot training

Kävimme eilen miehen kanssa tutustumassa Elielin Satsilla. Aiemmin kerroinkin, että kävimme tsekkaamassa Kampin Elixian eli uuden SatsElixian jäsenyys on tässä viime aikoina ja Helsinkiin muuton myötä selvästi kuumotellut.

Ja kuinkas sitten kävikään – mamma käveli ulos tällaisen kortin kanssa. Seuraavat kaksi vuotta olen nyt sitten näillä näppylöillä suunnitellut puhisevani pääkaupunkiseudun Satseilla ja Elixioilla. Olo on vähän kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Pointsit heitän täysin Satsin henkilökunnalle, sain hyvän tarjouksen, ystävällistä ja aitoa palvelua. 

Mutta itse asiaan (otsikkoon) – kirjoittelin kesällä, että ostin itselleni barefoot juoksupopot. Ne näyttivät tältä:

Työpäivän jälkeen oli sen verran kiirus Satsille tutustumaan, että lähdimme reissuun poikkeuksellisesti autolla. Piti käydä postin ja kaupankin kautta ja jada jada jada – mitä näitä syitä nyt on. Kiidimme jo Elielin aukiolla, kun tajusin, että popot olivat jääneet autoon. En millään jaksanut ajatella lähteväni siinä horiopissa enää niitä hakemaan ja tätä sitten siinä miehelle selitin. Lausuin vauhdissa tietenkin BAREfoot kengät hänen korvaansa väärin ja pakkoko miehen oli juuri tuona iltana olla näsäviisaalla tuulella ja naljailla, että näyttäisinkö hänellekin BEARfoot treenitossuni.

No, tässä:

Minä niin tiedän, mitä saan joululahjaksi. Minä myös tiedän, että jos saan, niin tasan treenaan nuo jalassa – ainakin kerran!