Forrest Gump-vaihde

Kyllä, taas on Forrest Gump-vaihde päällä.

Se tuntuu iskevän aina syksyisin. Veikkaan, että kirpakan raikas ilma saa askeleen nousemaan keveästi. Myös lumoava luonto varmasti kantaa oman osansa juoksuintoni kekoon.

Kerroin edellisessä postauksessa, että salimotivaatio on ollut hieman hukassa. Juoksu-, pyöräily- ja uinti-intoa on ollut sitten sitäkin enemmän. Niinpä polkaisin tänään töistä suoraan Björn Borgin ystävämyynteihin (jatkuu vielä huomenna, vink vink) ja ostin sieltä uudet trikoot, halvalla kun sain. Olin suunnitellut lähteväni iltasella joka tapauksessa pitkälle lenkille, sillä lapsi on isällään ja mies omissa puuhissa. Niinpä kiskaisin uudet pöksyt jalkaan ja lähdin juoksemaan pariksi tunniksi.

Ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että juoksua olisi voinut vain jatkaa ja jatkaa. Syke pysyi tasaisena ja vauhti tuntui enemmän kuin sopivalta. Lähdin jopa spurttailemaan puiden välejä, että saisin itseni väsähtämään. Mutta ei. Kun juoksu kulkee ja kaikki loksahtaa, niin se on menoa sitten. Mahtavaa!