Helppoja lounaita

Huomenta!

Alkaa mitä ilmeisemmin olemaan kouluhommat hyvällä mallilla, kun ajatuksiin pyrkii taas kirjoiteltavaa tänne.

Aloitan varovaisesti helpoilla lounailla. Niitä on nimittäin tullut popsittua ja pyöräyteltyä viime aikoina. Töiden, arjen ja kouluhommien välissä olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman vähän aikaa ruoan valmistamiseen – eikä oikeastaan vain lounaiden osalta. Pitkät, viinilasin höystämät kokkailusessiot saavat vielä hetken odottaa. Keväällä ja kesällä onkin sitten entistä rentouttavampaa keskittyä ajan ja ystävien kanssa kyökin puolella jutusteluun ja verkkaiseen ruokailuun.

Blenderillä surautettavat ruokailut ovat eittämättä nopeimmasta päästä. Se on myös keino säilyttää appeet suhteellisen terveellisinä ja jopa monipuolisina. Lisäksi niiden nauttimisen voi hoitaa muiden askareiden lomassa, joten ne eivät nappaa aikaa edes pöydän ääressä istuskeluun. Tosin ehdin miettimään männä viikoilla, kuinka kauan ihminen voi elää pelkällä nestemäisessä muodossa nautittavalla ravinnolla – sisälsi se ihan mitä ihmepulveria tahansa 😀

Salaatit ovat toinen mun salainen aseeni laiskoihin ruokapäiviin. Siinä ei kauaa tarvitse tuhista keittiössä, senkus pilkkoo haluamansa artikkelit ja mussuttaa menemään. Hyvää, ravitsevaa ja sopivan kevyttäkin läppärillä istuskelun kylkeen. 

Siinäpä se toinen hyvä pointti tulikin. Kun urheilut ovat hieman vähentyneet – tai ainakin satunnaistuneet – ja istuminen huomattavasti lisääntynyt, tekee niin mielelle että kropalle hyvää syödä vähän kevyemmin ja ennen kaikkea raikkaasti. Nyt ei ole aika lohturuoille kuin satunnaisesti ja kiperän paikan tullen. Useammin mutustettuna ne todennäköisesti väsyttäisivät ja saisivat olon pidemmän päälle tukkoiseksi. Ja juuri nyt kaipaan kevyttä ja helppoa oloa – haluan pitää mieleni kirkkaana, kun huseeraan lopputyöni kimpussa. Enpäs ajatellutkaan ennen, mutta kyllä, ravinto on siinä melkoisen isossa osassa.

Keskittymisen ja ylipäätään sopivan älykkään (heh heh) olon ylläpitämiseksi olen myös huomaamattani alkanut napsimaan hedelmiä välipaloiksi. Jos jotain olen skipannut päivän ruokailuissani, niin ne ovat olleet välipalat. Olen useamman kerran työpäivän loppupuolella manaillut tyhmyyttäni, kun en ole taaskaan varannut pientä palaa ruokailujen väleihin ja nälkä alkaa hiipiä ennen aikojaan. Onneksi uudella työpaikalla on kahvihuoneessa lähes poikkeuksetta välipalaa pöydällä. Sen lisäksi muistan nykyään koko ajan paremmin heittää laukkuun aamulla mukaan rahkan tai hedelmän.

Kivaa viikkoa kaikille – puolivälissä jo mennään!