Hiljaisuuden jälkeen

Moi taas!

Se, että blogini ei ole päivittinyt hetkeen on ollut hyvin tietoinen valinta. Tai ei se alkuun ollut, mutta yhtäkkiä siitä muodostui sellainen.

Tässä tauon aikana on tapahtunut paljon asioita. Pääasiassa todella mukavia asioita. Mutta näiden asioiden vuoksi minulle muodostui hiljalleen tulppa blogia ajatellen – sitä laatua, että ensin mun oli käytävä itseni kanssa läpi ja päätettävä laitanko tulpan tiukemmalle vai otanko sen pois ja annan tulla. 

Tauosta muodostui myös hyvin hedelmällinen hetki pohtia, mihin suuntaan oikeasti haluan blogiani viedä. On ollut hauska huomata, että hiljaisuudestani huolimatta aiheita on pulpahdellut mieleeni tuon tuosta. Osan olen kirjoittanut pieneen punaiseen muistikirjaani, jotta muistan palata niihin kun sen aika on.

Että lähdettäiskö vaikka tuonne päin tämän blogin kanssa…?

Osasyy taukoon lienee sekin, että taisin ahdistua, kun blogiin alkoi virtaamaan enemmän lukijoita. Blogin alkuaikoina kirjoittelin varovaisesti työni vuoksi. Työn vaihduttua pääsin hiljalleen rennompaan otteeseen (ainakin omassa mielessäni, ellei se muuten ole täällä näkynyt). Lukijoiden lisääntyessä olen joutunut uudelleen käymään keskustelua itseni kanssa siitä, mitä olen valmis jakamaan. Tiedän, että tätä hommaa olisi hyvä tehdä jossain määrin kaikki tai ei mitään-periaatteella. En näe itsekään mitään mieltä kirjoittaa takakireänä ympäripyöreitä.

Niinpä olen antanut itseni rauhassa pohtia, mitä oikeastaan haluan tänne kirjoittaa ja ihmisille täällä jakaa, kenelle haluan kirjoittaa ja miten se onnistuu siten, että se tuntuu minusta mukavalta ja luontevalta.

Ja nyt. Nyt se tuntuu taas luontevalta.

Sillä erotuksella, että instagram-tilini on toistaiseksi yksityinen. Ehdottomasti saa seurata, laittakaa pyyntöä vain tulemaan. Yksityisyys johtuu yksinkertaisesti työstä. Tällä hetkellä kaikki some-tilini on tiukassa kontrollissa ja yksityisenä.

Lue myös: Pelosta