Iltakävelyllä

Perjantaina kutsuin ystävän iltakahville, sillä leivoimme pojan kanssa jälleen pöpöpipareita odotellessamme isää hakemaan häntä viikonlopun rientoihin.

Iltakahvi vaihtui kuitenkin lennosta iltaviiniksi ja koska asiaa riitti, niin iltakahvittelumme loppui vasta puoli viiden aikaan aamulla. Näin repsahdettuamme ei ole suurikaan yllätys, ettei lauantaina ollut kovinkaan räjähtävä ja liikunnallinen olo. Niinpä lähdimme Jukan kanssa pitkälle kävelylle halki Helsingin.

Helsinki osaa olla äärettömän kaunis. Samat paikat, jotka arkena toimivat pääasiassa kulisseina päivittäisille askareille ja siirtymisille, näyttäytyvät aivan toisenlaisessa valossa, kun on aikaa käännellä päätä, ihmetellä ja ihastella – kiinnittää huomiota asioihin, joihin ei arjen kiireissä ole aikaa tai kapasiteettia.  

Pitää taas muistaa pysähtyä asioiden äärelle myös arjessa. Joulukiireet eivät ole onneksi ainakaan vielä napanneet minua hihasta. Joulukortit on tehtynä ja joulumerkitkin ostettuna, enää pitää toivoa, että posti kujettaa ne perille. Ekat piparit tehty ja joululaulut kuunneltu, lisäksi joulutorttuvärkit odottavat kaapissa. Lahjat päiväkodin tädeillekin on päätetty ja värkit ostettu. Lahjaryysistä ja kauppakeskuksia vihaan, joten siihen en aio edes suostua.

Ihanaa sunnuntaita!