Kesän intoa

Sieltä se tuli! Tämän vuoden ensimmäinen kunnollinen – aurinkoinen ja aamusta asti lämmin – kesäpäivä!

Viime aikoina on taas tipahdellut kuin itsestään eteen ihania juttuja ja ideoita! Olen niin innoissani tulevista projekteista, etten meinaa oikein shortseissani pysyä. Ajattelin niistä kirjoitella tännekin ripotellen. Sitten, kun ajatus on yhden teeman kohdalta kunnolla kasassa, eikä juttu lähde sellaiselle iiiiiik! ihanaa! iiiiiik!-linjalle. 

Myönnettäköön, että tässä välissä ehti jo iskemään päälle lievää väsymystä, vähän stressiäkin – tulin toukokuun lopussa Sri Lankasta täynnä hyvää energiaa. Kotiuduttuani olen tehnyt vimmatusti (ja ajoittain vähemmän vimmatusti) raporttia ja esseetä, laittanut hyvällä sykkeellä uutta ja vanhaa kotia, viettänyt päiviä pojan kanssa hömpötellen (ja ottanut vastaan muutamat ikäväraivotkin), ilakoinut ystävien seurassa useampaan otteeseen, ravannut mummulassa, hoidellut ylipäätään tärkeitä asioita ja niin eteenpäin. Paljoa en ole makoillut, kun viikot täyttyivät ja täyttyivät, ihan itsestään.

Mummulan lataamossa sitten huomasin väsymyksen hiipineen – ei vanha nainen enää näemmä jaksa tuollaista rehaamista, hyvänen aika sentään! No, nyt alkaa taas mieli ja kroppa olemaan täydessä latingissa. Mahtavaa! Siihen auttoi pääasiassa kummallisesti syntyneen to do-listan lyhentyminen ja uni- ja elämänrytmin siirtäminen pois kesäloma-moodilta (myös kertyneen väsymyksen pois nukkuminen). Se, että pojan tennisleirin vuoksi on taas herätyskello soittamassa ja päivät alkavat muistuttaa normaalin ihmisen elämää. Lapsi, tuo elämäni struktuuri.

Myös aurinko toi mukanaan innon tarttua jo tovin muhineisiin ideoihin! Niskasta kiinni kerta heitolla. Olihan tuo alkukesä nyt masentavaa aikaa jäätävän tuulensa kanssa. Harvemmin meinaa epätoivo iskeä, mutta nyt oli toden totta lähellä – olin varautunut jo siihen, ettei kesää ehkä tänä vuonna tule.

Kesä! Auringon myötä kohti uusia juttuja ja inspiraatiota.