Kotona

Kotona taas!

Edelleen on hiekkaa varpaiden välissä (ja rinkan purkaminen puolitiessä), mutta pakko sanoa, että ihanaa olla taas kotona – omassa sängyssä, omalla jääkaapilla, elää omaa arkea, oman perheen kanssa.

Reppureissu ja 2000km vajaassa kolmessa viikossa on aina oma hommansa. Kivaa ehdottomasti, mutta täyttä tekemistä ja menemistä, siitä ei pääse mihinkään. Niin paljon ehdittiin ja koettiin, ettei vielä aivan kaikkea edes ole kunnolla ehtinyt pureskelemaan ja prosessoimaan. Onneksi kuvia on tuhat määrin muistin tukena.

Reissuväsymys on suurinpiirtein levätty. Miehen arki alkoi tänään, itse palaan töihin keskiviikkona. Lapsi jäisi mielellään lomalle loppuelämäkseen – päiväkoti ei kuulemma juuri nyt nappaa, kaverit kyllä sopivat, mutta aikaiset aamut ja muu arjen mukanaan tuoma tauhka saisi kuulemma vielä odottaa. 

Outoa palata töihin. Kolme kuukautta poissa, enkä rehellisesti sanottuna ole ehtinyt liiaksi lepäilemään. Tuosta ajasta olen lisäksi viipottanut maailmalla noin puolet. Saa nähdä, miten sitä arjen pyöritykseen taas sopeutuu. Tarpeeseen vapaa tuli, siitä ei ole epäilystäkään – olo on tällä hetkellä hyvinkin seesteinen.

Mieli menee jo lujaa kohti uusia juttuja, toivottavasti se välittyy tänne blogiinkin tulevissa löpinöissä. Rauhallista arjen alkua kaikille arkeen palaaville!