Kuala Lumpur yllätti
Oon tässä tuskaillut, että reissupostaukset on mulle jotenkin hankalia kirjoittaa. Olen aloittanut jo parikin kertaa, mutta aina ne jää drafteihin, kun tuntuu, etten saa niihin oikeanlaista otetta. Mies jo sanoi, että kirjoittaisin vain keveästi ja pinnallisesti siitä kuinka leppoinen ja mahtava reissu meillä oli. Ja jatkoi, että jos (ja kun kuitenkin) haluan nostaa esiin yhteiskunnallista, ekologista ja/tai vaikka ihmisoikeudellista näkökulmaa, niin kirjoittaisin niistä sitten erikseen. Niin.
No, nyt olo on sen verran päättäväinen, että tykitän tulemaan. Yritän pysyä pinnallisena ja kepeänä.
Matkasimme joulusta vuodenvaihteen yli – itseasiassa lopputulemana kolme viikkoa ja melkein tammikuun puoliväliin asti.
Kaikki lennot olimme ostaneet jo etukäteen ja reitti oli seuraavanlainen:
Helsinki – Kuala Lumpur – Medan – George Town – Kuala Lumpur – Singapore – Helsinki
Suunnitelmamme oli lentää Helsingistä Kuala Lumpuriin, viettää joulu kaupungissa ja siirtyä sen jälkeen seikkailemaan Sumatralle, tarkemmin Samosirin saarelle. Uuden vuoden jälkeen palasimme takaisin Malesiaan, Penangiin, josta meillä oli lento takaisin Kuala Lumpuriin ja sieltä suorana jatkona kotiin.
Sääolosuhteet kuitenkin päättivät kotimatkamme osalta toisin. Lentomme Kuala Lumpurista Helsinkiin peruttiin, joten vietimme ensihätään muutaman päivän lentoyhtiön majoittamana ja ruokkimana Kuala Lumpurin liepeillä hotellissa. Sen jälkeen Singapore tuli mutkana matkaan, sillä meidät lennätettiin lopulta (ja pitkän keskustelun jälkeen) sen kautta kotiin. Aluksi harmitti, sillä olisimme halunneet suorinta ja ennen kaikkea nopeinta tietä kotiin, mutta Singaporessa totesimme, että oikeastaan se oli ihan onnekas ja mukava sattuma.
Pääasiassa voisin tiivistää reissun tunnelmia kuvina. Ensin siis Kuala Lumpur:
Kun päätimme napata lennot Kuala Lumpuriin, oli se minulle vielä aika yhdentekevä kaupunki. Ajattelin, että se on hyvin suurella todennäköisyydellä ihan tavallinen-meluisa-värikäs-levoton aasialainen kaupunki.
Ja sitä se olikin hetken saavuttuamme. Mutta mitä enemmän tallustelin pitkin kaupunkia, sitä enemmän siitä pidin. Kuala Lumpur ei ollutkaan aivan niin meluinen kuin olin odottanut. Ja se oli ehdottomasti ennakko-odotuksiani siistimpi lähes joka akselilla. Ja monella tapaa värikäs, jopa rento. Sen verran suomalainen olen matkustellessanikin, että arvostan sitä, että saan olla rauhassa, mikäli niin haluan. Malesiassa kaikkineen ihmiset olivat kohteliaita, jopa niin kohteliaita, että sen erikseen noteerasi. Kaupungilla ei tullut missään vaiheessa epämiellyttävä olo, sen sijaan sain hihkua ja kipitellä eteenpäin huolettomana itsenäni.
Ja mitäs me siellä tehtiin?
Kuvista voikin jo jotain aavistella. Eli hömpöttelimme kaupungilla ja höpöttelimme niitä näitä, minä hihkuin monimuotoiselle kaupunkikuvalle ja koko pitäjän fiilikselle, makoilimme aamupäivisin poolilla, söimme hyvin ja halvasti, nukuimme pitkään ihanan pehmeässä ja upottavassa sängyssä, vietimme joulua ystävien kanssa, shoppailtiin ja käytiin katselemassa luolia ja apinoita. Siinäpä kai tärkeimmät.
Mutta niinhän se on – ainakin omalla kohdallani – ettei yhdessä kaupungissa turistina kauaa jaksa, joten nelisen päivää oli oikein riittävä pyrähdys tuolla.
Seuraavassa osassa sitten Sumatra.