Kulisseissa hyörijät

Kahdessa edellisessä postauksessani hyppäsin kameran eteen keskellä arkea, sen enempää suunnittelematta ja valmistautumatta ja tein kaikkeni näyttääkseni muutakin kuin hölmöltä, säikähtäneeltä tai jotenkin eksyneeltä.

Täällä kulisseissa häärii enemmän ja vähemmän kaiken aikaa kaksi miestä, isompi ja pienempi. Tällä kertaa ajattelinkin keskittyä niistä toiseen.

Kuten kuvista varmasti kävi ilmi, kyse on perheemme isommasta gubbesta. 

Tässä kuvia tarkemmin katsellessani totesin miehen näyttävän näissä hyvin paljon itseltään, siis minun silmääni itseltään. Melkolailla tuon näköiseen jamppaan aikoinaan taisin puolivahingossa ihastua. Ja koska tyyppi jatkoi tuolta näyttämistä (muiden kivojen ominaisuuksiensa ja sitkeytensä lisäksi), niin jossain kohtaa ei enää ollutkaan paluuta entiseen.

Ihastuin jo alkumetreillä mieheni tyyliin. Nykyään tykkään siitä, että hän malttaa antaa hiustensa kasvaa vähän pidemmiksi, luonnonkiharasta huolimatta. Ja siitäkin tykkään, että hän jaksaa pitää itsestään huolta, katsoa aamulla peiliin ja totta kai siitä, ettei minun tarvitse häntä pukea tai pitää vaatteissa. En osaisi nauttia siitä, että vaatettaisin mieheni ja tekisin hänestä kuin huomaamatta itseni näköistä. Miehellä tulee olla oma tyyli ja mielipide siitä. En ikinä, en kuuna päivänä suostu ostamaan miehelle boksereita ja sukkia. Se on äidin hommaa se, jos enää tietyn iän jälkeen edes äidin.

Totta kai, rehellisyyden nimissä, tuolla miehellä on myös juttuja, joista en niin pidä. Mutta osaan joko ohittaa tai hyväksyä ne. Mieshän on olemassa ihan omana persoonana, ja sen persoonan ei tarvitse elää minun mielipiteestäni, tyylistäni ja valinnoistani. Paitsi kerran, kun kehotin miestä vaihtamaan puvun rennompaan asuun – kai tuo muistaa aina, kun tokaisin, että hän näyttää siltä kuin olisi lähdössä lavatansseihin (ja hän ihan oikeasti näytti siltä!).

Tämän enempää en ehkä rohkene lähteä ukon tyyliä ruotimaan. Meillä on hyvin samantapainen maku ja tyylitaju, se helpottaa kummasti elämää. Toinen asia, mikä kummasti helpottaa on se, että kysytään mielipidettä, vastataan suoraan ja uskalletaan nauraa – niin itselle että toiselle.