Lenkkimaisemien fiilistelyä

Siinä missä viime viikolla kirjoittelin kivojen treenivaatteiden motivoivasta vaikutuksesta salitreeniin, niin ulkona liikkumiseen mua motivoi ja potkii ennen kaikkea maisemat, luonto ja raitis ilma. 

Mulla on suuria antipatioita rutiineja kohtaan. Olen sitä sorttia, etten tykkää veivata samaa lenkkiä viikosta ja kuukaudesta toiseen. En myöskään tykkää suunnitella lenkkejäni tai treenejäni. Mieluummin tartun hetkeen ja kulloiseenkin fiilikseen. Pidän vaihtelusta – niin maisemissa, alustassa ja maastossa että lenkkien pituudessa ja tempossa – kaikessa tekemisessäni. Urheilu vain suorituksen vuoksi on vahva BLÄÄÄH. 

Viime viikolla lenkillä tuli vastaan mm. meri ja metsä, keltaisenaan hohtavaa luontoa sekä heppoja. Syksy on lenkkeilijän – etenkin luonnossa lenkkeilijän – parasta aikaa. Tosin metsässä kannattaa olla varovainen, sillä juurikot ja kivet muuttuvat märän myötä liukkaiksi. Mutta niinhän se on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja talvi se tuolta tulla puuskuttaa. Toivottavasti tänä vuonna saamme edes nauttia lumesta ja kunnon pakkasista!