Maalari maalasi sinistä ja punaista

Pakkaslukemat alkavat taas kipuamaan korkeammiksi.

Minä vielä reippaasti vedän nuttua ja yhtä kerrosta enemmän päälle ja sänsin pihalle, mutta lasta sään kylmeneminen ei ihan samoissa määrin houkuttele enää ulos. Aamut ja illat menevät kivasti piirrettyjä ihmetellessä, ja hyvä niin, sillä me aikuisetkin kaivataan välillä pieniä möllötyshetkiä päiviin. Ulkona ollaan lisäksi pyritty vähintään piipahtamaan joka päivä, mutta jäähän sitä silti vielä tunteja päivään.

Niinpä olemme pelailleet lautapelejä ja maalailleet. Myös muovailuvahat ovat päässeet taas käyttöön.

Keksittiin tuossa tuhertaessa pojan kanssa lapsellisen helppo tapa maalailla kukkasia. Lisäksi Eppu on innostunut piirtelemään sydämiä.

Tuskin tuosta meidän töppösestä Picassoa tehdään, mutta kivaa joka tapauksessa suttailla paperille mitä mieleen juolahtaa. En liiemmin tykkää lasta ohjailla, ellei hän siis sitä pyydä tai muutoin osoita tarvitsevansa. Ennemminkin pyrin tarttumaan niihin juttuihin, joista lapsi näyttäisi itse innostuvan. Toisaalta olen onnellinen, että olemme kaikki – isä, äiti ja lapsi – suht samasta puusta veistetty, sillälailla asiat ovat menneet aika omalla painollaan ja kiinnostuksen kohteet löytyneet ainakin suurpiirteisesti samoista suunnista.