Maistuu kesälle
Uutisissa kerrotaan, että nyt tulee nauttia – viimeinen helleviikko on alkanut! Hullunkurinen kesä, kaikkinensa. Söin viime viikolla hattaraa ja mietin, että edellisestä kerrasta on kymmeniä vuosia. Sitä ennen poikkeuksellisesti makoilin auringossa, ja tuoksuin banaanille – aurinkoöljyn vuoksi. Olen suunnitellut meneväni vielä ennen syksyä Linnanmäelle, ostavani rannekkeen ja viipottavani laitteesta laitteeseen niin, että vielä illalla sängyssäkin kieppuu.
Viikonloppuna ajelin vanhempieni luo, jossa oli yllätyksekseni koko konkkaronkka paikalla ja jonne myös serkukset (lapsukaiset siis) jäivät vielä viettämään bonuslomaviikkoa ennen arkista aherrusta. Töissä esimies on kehottanut ottamaan vielä rennosti, syksyllä saa nimittäin painaa ja pusertaa. Ja tiedän, se on totta. Alkakoon nyt siis viimeinen viikko arkista nautintoa, joka maistuu kesälle ja huolettomuudelle sekä tietysti aavistuksen myös työnteolle. Siihen voisi kuulua vaikkapa sentin pidempiä lounaita ja kahvitaukoja, mahdollisuuksien mukaan ulkona. Hyviä, pitkiä keskusteluja, mahdollisesti lounaslenkki tai -uinti, koti-spa, hyvää ruokaa, pyöräilyä ja vihdoin pulahdus mereen (olen yrittänyt sitä viikonpäivät onnistumatta).
Jalat, tarkemmin rullaluistimet, vei mut viime viikolla lyhyen tauon jälkeen salillekin – kymmenen pistettä ja papukaijamerkki siitä! Hiki puskee jo pelkästä painojen katsomisesta. Oon kyllä liikkunut koko kesän eli mikään kuukausien tauko ei ollut takana, silti tuommonen painojen kanssa tusaaminen oli vielä vähän työlästä ja laiskanpulskeeta, mikä johtunee paljolti helteestä..? Viikonloppuna lapsuudenkodissa kirmailin vanhoille maastoille eli metsään, aivan ihanaa. Yksi, mikä pysyy mun matkassa aina on rakkaus luontoon ja sitä kautta myös muun muassa maastojuoksuun. Mieli tyhjenee totaalisesti, kun keskittyy vain kulloinkin edessä olevaan kiveen, oksaan ja puunjuureen – kirmailemaan kapeilla metsäreiteillä ja -poluilla. Askellus muuttuu vaihtelevaksi ja ajoittain tulee jopa loikittua.
Loppuun laitan vielä OOTD-kuvan, hah! Kuva on tosin..öö..perjantaina..? salin jälkeen otettu. Lähdettiin kuvan ottamisen jälkeen hakemaan perhepizzaa ja kotiin leffaa katsomaan. Mun mielestä on turha hiihtää miinuskaloreilla, eikös? Btw – noi housut oli mulla koko raskausajan, ihan loppuun asti..hmm..eli ne ovat jo viisi vuotta vanhat! Jotenkin hassua, että ne menee edelleen ihan kivasti jalkaan. En ostanut juuri lainkaan varsinaisia äitiysvaatteita, sillä tuntui turhalta tuhlata rahaa muutaman kuukauden vuoksi. Painoakaan ei onneksi tullut kuin 9 vai oliko jopa 10kg, tasan beibin verran (ei, meidän lapsi ei painanut 10kg syntyessään), mikä helpotti kummasti ”tavallisiin” vaatteisiin satsaamista.
Nautitaan kesästä ja viimeiseksi povatusta helleviikosta – olitte sitten töissä tai lomalla! Nyt ei kiristellä, takakireillä, stressata, napista eikä valiteta!