Mielenmaisemia

Siinähän niitä – maisemia joulun ajalta.

Mehän oltiin koko joulu visusti Helsingissä, joten kuvat ovat kaikki luonnollisesti täältä. 

Jouluna huomattiin kuinka nuhjaantuneen olon pelkällä sisällä nyhjäämisellä saa. Niinpä pyrimme käymään ulkona joka päivä, vähän piristymässä ja freesaamassa oloa. Minä kipitin lisäksi pari lenkkiä, ihan vain tuulettaakseni mieltä. Ja kyllä teki hyvää! Kaikki pienetkin puristukset tuli hikoiltua lenkkipoluille ja mieli pysyi iloisena levottoman sijaan.

Mietinkin juostessani, miten kumma juttu se on, että kaikki huolet ja murheet, stressi, väsymys, nuhjaannus – ja mitä näitä tunteita ja tiloja nyt on – sulaa pois lenkillä. Tai näin minulle käy. Ihan huomaamatta olo tuntuu kevyeltä ja raikkaalta, askel nousee ja hymy kirpoaa huulille. Olo on yksinkertaisesti huoleton ja hyvä – onnellinen.

Otin jouluna kaiken ilon irti pienistä happihypyistäni. Tiesin, että kaikki pärjäävät hetken ilman minua. Saatoin hetken olla vain itsekseni, juosta, intoilla auringosta ja ihailla maisemia, pysähtyä välillä kuvaamaan. Vieläkin meinaan tipahtaa jonkinlaiseen euforiaan, kun mietin noita hetkiä :D