Pulinaa treenaamisesta ja ravinnosta

IMG_20150917_115352.jpg

Peruskunnon jälkeen uumoilin, että seuraava luonteva palkki voisi olla ravinto.

Olen täällä useampaan kertaan paasannut lisäravinteista, joten en lähde siihen nyt. Sen verran voinen kuitenkin ynnätä, että en niitä juurikaan käytä, vaan pyrin saamaan kaiken tarpeellisen monipuolisesta ja tavallisesta kotiruoasta. Superfoodeja tulee tosin jonkin verran napsittua. Mies toi kotiin tuon Voimaruoan paketin ja vasta nyt, useampi kuukausi myöhemmin, avasin sen ja maistoin yhden annospussukan. Olen positiivisesti yllättynyt, ettei maku ollutkaan yhtään niin leväinen kuin aavistelin.

Kuvissa on viime viikolta yhden päivän pikalounas. Kävin aamulla työtapaamisessa pyörällä, josta suhasin pikaisesti kotiin ja surautin ensi hätään smoothien. Joukkoon lorautin omenan, avokadon, limen mehun, pähkinöiden ja kurkun lisäksi porkkanamehua sekä maustamatonta jogurttia.

IMG_20150917_174239.jpg

IMG_20150917_174338.jpg

IMG_20150917_173948.jpg

Ravinnon osalta on pakko lähteä samaan virteen kuin peruskunnonkin kohdalla – kuuntelen kehoani. Se osaa kyllä murista ruokaa, mikäli tuntuu, ettei kaloreita tule riittävästi. Se osaa myös olla tukkoinen, jos on tullut puputettua liikaa höttöä.

On myös eroa, mitä liikuntaa mihinkäkin oloon harrastan. Uiminen on parasta nesteenpoistoa, juokseminen saa turhan pömppiksen katoamaan ja olon raikkaaksi ja hengityksen kulkemaan – helpottaa usein myös päänsärkyyn, salilla saan puolestani vahvemman olon ja ryhdin kondikseen jne. 

Ja sama ruoan kanssa – heitän salaatin joukkoon retiisiä tai persiljaa tai puputan tuoretta ananasta nestettä poistaakseni, syön kevyemmin ja tarkemmin, ehkä vähemmän, mutta useammin, jos pömppis vaivaa ja ostan pinaattia, siemeniä ja pähkinöitä, jos olo tuntuu heikolta ja kalpealta. Jos vaaka näyttää liian vähän marssin pizzalle ja mussutan sohvalla jäätelöä huoletta.

Tärkeintä on omasta mielestäni kuunnella kylläisyyden tunnetta – joskus kannattaa antaa nälän tulla. Joskus kuulee, että sitä syödään vähän niinku varoiksi. Itse heitän ennemmin banaanin tai omenan, joskus vaikka suklaapatukan laukkuun ja natustan sen sitten, jos ateriaväli uhkaa karata ja nälkä yllättää. Syön nälkääni, en tavan vuoksi. Santsaan harvoin ja noudatan melko luonnostaan ruokaympyrää.

Siinäpä joitain ajatuksia ravinnon ympäriltä. Urheillessa on tärkeää ottaa huomioon, mitä tekee. Kerroin aikoinaan PT:lle miehen valittavan, että puputan aivan liikaa hiilareita, johon PT lähinnä naurahti, että mun kropalla se tuskin on ongelma + harrastan niin paljon kestävyyslajeja, että hiilarit tuskin jäävät pyörimään kehooni pitkäksi aikaa. Eli eipä ne hiilaritkaan ole pahasta – silloin pitää vain miettiä lajivalintojaan.

Kaikkea saa syödä ja pitää syödä, kohtuudella.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Mieli

Pohjalla

Tällä hyvinvoinnin ja treenaamisen aikakaudella ei taida olla enää mitään sellaista, mitä ei olisi jo vähintään kertaalleen kirjoitettu tai blogattu. Veikkaan, että kuntoilun lähtökohdat ja peruspilarit alkavat olla kaikkien halukkaiden tiedossa.

Siksipä ei taida olla kummoinenkaan uutinen, että kuntoni ja treenieni pohja rakentuu hyvin vahvasti sen ympärille, että peruskunto on kohdillaan. Kun peruskunnon ylläpito on reilassa, on helppo lähteä kehittymään suuntaan jos toiseen. Itse pidän kuntoni pohjarakenteita ja tärkeintä ainesta kasassa mm. juoksemalla, uimalla, pyöräilemällä ja hiihtämällä. Ennen kaikkea rakastan kerralla koko kroppaa rasittavaa ja kehittävää liikuntaa (siis sitä uintia ja hiihtoa vaikkapa).

IMG-20150227-WA0008.jpg

IMG-20150715-WA0014.jpg

Peruskunnon ollessa kohdillaan on helpompaa (ja järkevämpää) lähteä kiipimään mäkiä ylös, spurttailemaan, loikkimaan, vauhtileikkimään ja/tai vaikkapa hakemaan voimaa kroppaan salilta.

Itse huollan peruskuntoani ihan vain kuuntelemalla itseäni. Joskus juoksulenkki menee kevyeksi hölkäksi ihan itsestään, turha yrittää vetää 12km/h, jos ei lähde. Kroppa kyllä kertoo, että nyt himmaillaan ja keräillään taas pohjia, jotta vähän päästä tuntuu taas hyvältä kiskoa kovempia pätkiä. Joskus voi olla järkevää vaikka vain kävellä, sitä kai munkin pitäisi tehdä enemmän. Uinti tulee itselläni kuvioihin kausittain, yleensä silloin, kun juokseminen ei jostain syystä nappaa tai kaipaan muuten vain vaihtelua.

IMG_20150702_151433.jpg

Monipuolinen tekeminen ja itseni ja fiilisteni kuunteleminen taitaa olla oman treenaamiseni A ja O. Sitä teen, mikä tuntuu hyvältä.

Olen ehdottomasti enemmän ulkona kuin sisällä liikkuja. Kuntosalilla en saa itselleni samalla tavalla raikasta ja kevyttä oloa kuin vaikkapa hiihtämällä ja juoksemalla. Huomaan oireilevani tukkoisella ja tunkkaisella ololla, jos olen käynyt viikon päivät vain salilla. Sekä mieleni että kroppani kaipaa kestävyystreeniä ja ulos.

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli