Kulisseissa hyörijät

Kahdessa edellisessä postauksessani hyppäsin kameran eteen keskellä arkea, sen enempää suunnittelematta ja valmistautumatta ja tein kaikkeni näyttääkseni muutakin kuin hölmöltä, säikähtäneeltä tai jotenkin eksyneeltä.

ällä kulisseissa häärii enemmän ja vähemmän kaiken aikaa kaksi miestä, isompi ja pienempi. Tällä kertaa ajattelinkin keskittyä niistä toiseen.

IMG_20150911_200618.jpg

IMG_20150914_185937.jpg

IMG_20150913_205024.jpg

IMG_20150912_093433.jpg

Kuten kuvista varmasti kävi ilmi, kyse on perheemme isommasta gubbesta. 

Tässä kuvia tarkemmin katsellessani totesin miehen näyttävän näissä hyvin paljon itseltään, siis minun silmääni itseltään. Melkolailla tuon näköiseen jamppaan aikoinaan taisin puolivahingossa ihastua. Ja koska tyyppi jatkoi tuolta näyttämistä (muiden kivojen ominaisuuksiensa ja sitkeytensä lisäksi), niin jossain kohtaa ei enää ollutkaan paluuta entiseen.

Ihastuin jo alkumetreillä mieheni tyyliin. Nykyään tykkään siitä, että hän malttaa antaa hiustensa kasvaa vähän pidemmiksi, luonnonkiharasta huolimatta. Ja siitäkin tykkään, että hän jaksaa pitää itsestään huolta, katsoa aamulla peiliin ja totta kai siitä, ettei minun tarvitse häntä pukea tai pitää vaatteissa. En osaisi nauttia siitä, että vaatettaisin mieheni ja tekisin hänestä kuin huomaamatta itseni näköistä. Miehellä tulee olla oma tyyli ja mielipide siitä. En ikinä, en kuuna päivänä suostu ostamaan miehelle boksereita ja sukkia. Se on äidin hommaa se, jos enää tietyn iän jälkeen edes äidin.

Totta kai, rehellisyyden nimissä, tuolla miehellä on myös juttuja, joista en niin pidä. Mutta osaan joko ohittaa tai hyväksyä ne. Mieshän on olemassa ihan omana persoonana, ja sen persoonan ei tarvitse elää minun mielipiteestäni, tyylistäni ja valinnoistani. Paitsi kerran, kun kehotin miestä vaihtamaan puvun rennompaan asuun – kai tuo muistaa aina, kun tokaisin, että hän näyttää siltä kuin olisi lähdössä lavatansseihin (ja hän ihan oikeasti näytti siltä!).

Tämän enempää en ehkä rohkene lähteä ukon tyyliä ruotimaan. Meillä on hyvin samantapainen maku ja tyylitaju, se helpottaa kummasti elämää. Toinen asia, mikä kummasti helpottaa on se, että kysytään mielipidettä, vastataan suoraan ja uskalletaan nauraa – niin itselle että toiselle.

Muoti Rakkaus Höpsöä Päivän tyyli

Neuletakkihommia

lastenlehto2.jpgIMG_1175.JPGlastenlehto.jpg

BeFunky Collage.jpg

IMG_20150910_094942.jpg

Neuletakkilinjalla jatketaan.

Tyylistäni voisi helposti ynnätä ainakin sen, että 1. käytän paljon tennareita ja ylipäätään matalia popoja 2. mustia farkkuja joka muodossa (ehjää, revittyä, lahkeesta käärittyä, kallista ja halpaa, löysää ja kireämpää…) 3. paljon neuletakkeja 4. en meikkaa kuin nimeksi ja 5. käytän arkena silmälaseja enemmän kuin ajattelinkaan. Piilarit heitän kehiin pääasiassa vain urheillessani ja viihteellä.

Nämä kuvat ovat täysin ex tempore otettu, kuten olivat edellisenkin postauksen kuvat. Kurvasin autolla suoraan töistä Lastenlehdon puistoon poitsun kanssa leikkimään, sillä iskän työpäivä venyi ja oli tarvetta ”lapsenvahdille”.

Mitäpäs tästä muuta? Converset ostin aikoinaan Lissabonista, neuletakki on Brasovista (Pull & Bearista) eli kyllä, olen raahannut rinkassani käsittämättömät määrät ’turhia’ kiloja. Farkut sentään tilasin Mangolta kotiovelle. Niin ja avainnipusta – mies nauraa mun äärettömän epänaiselliselle avainnipulle, en ymmärrä yhtään. Se kuulemma toimisi hyvin vaikkapa nyrkkirautana. En vieläkään ymmärrä sitä huvin määrää, jonka tuo mies minusta toisinaan saa.

Muoti Matkat Ostokset Päivän tyyli