Ensin riitti, että heitti päälle hupparin ja kääräisi vähän hihoja ylös, mikäli lähti iltasella juoksentelemaan.

Mutta nyt on jo syksy sen verran voimalla tulossa, etten ainakaan minä enää tarkene ilman pidempiä pöksyjä.

Oikein pahaa tekee, kun edelleen tulee sieltä täältä vastaan shortsit jalassa (tai muutoin keppoisella pukineella varustettua) hiihtäjää. Olen itse sen verran varman päälle pelaavaa sorttia ulkoliikunnan suhteen, että kietaisen mieluummin huivin kaulaan ja/tai heitän hupparin päälle vaikka vähän turhan aikaisin kuin auttamattoman myöhään. 

Pyrin tällä välttämään totta kai turhat vilut lenkillä, mutta myös turhat flunssat ja vilustumiset sekä vedon niskaan ja kaulaan – mikä korreloi suoraan sen kanssa, ettei tule turhia taukoja myöskään lenkeistä(/liikunnasta/töistä/elämästä). Eikä turhaa kolotusta niskoihin ja hartioihin (tai mihinkään lihakseen).

Pimenevissä illoissa en muuten suosittele kenellekään samanlaista mustanpuhuvaa vaatetusta kuin mulla näissä kuvissa. Olen kaikkea muuta kuin hyvä esimerkki – voisin harkita jonkinlaista vastuuvapautuslauseketta näiden postausten loppuun tai vähintään maininta ”älä missään nimessä tee kuten minä”.

Mutta niin, syksy on loistavaa aikaa lenkkeilylle – viilenevää ilmanalaa ja sateenjälkeistä, raikasta ilmaa, jota on käsittämättömän helppo hengittää ja joka lennättää askelta entisestään. Lehdet muuttavat hiljalleen väriään ja luonto antaa kauneintaan ennen kuin nuupahtaa talvilevolle.