Kuva on Brasovista, hostellimme ovensuusta.

Aivan ihana syksyinen, aurinkoinen päivä!

Aamulla junassa, matkalla töihin innostuin suunnittelemaan syksyä eteenpäin. Aikaisesta aamusta huolimatta pohdin innoissani, mitä kaikkea ihanaa syksyn aikana ehtisimme perheen kanssa puuhailemaan. Luonnon värejä voi ihastella niin monella tapaa ja monessa paikassa! Ja voi kunpa syksyn jälkeen tulisi runsasluminen talvi!

Myös työn ja opintojen saralla on tulossa kutkuttava syksy. Aloitan muun muassa ensi viikolla kirjallisuusterapeuttisessa ja työnohjauksellisessa ryhmässä. Ryhmä linkittyy niin ikään työhöni. On äärimmäisen kiinnostavaa päästä raapaisemaan omakohtaisesti millaista kirjallisuusterapia on ja miten sitä voi hyödyntää työnohjauksessa! Pohdin jo, miten voisin hyödyntää kokemaani myöhemmin työssäni. Oivalluksiani voinen nostaa myöhemmin esiin täälläkin.

Kirjallisuusterapiasta voi käydä lukemassa enemmän täältä, mikäli aihe kiinnostaa.

En tiedä, loppuuko kiinnostukseni uuden oppimiseen ja kokemiseen sekä itseni kehittämiseen koskaan. Toivottavasti ei.

Pimenevät illat tarjoavat loistavia hetkiä pysähtymiseen – on taas aikaa pohtia asioita, lukea, keskustella ja likistellä läheisten kanssa sekä tietenkin samoilla metsissä ja ihmetellä lenkeillä muuttuvaa luontoa ja elämää. Syksy riisuu hiljalleen luontoa, silloin on luonnollista riisua myös itseltä ja mielen päältä turhat asiat pois. 

Tästä syksystä tulee mahtava monella saralla – jos ei muuta, niin oivallan jotain kirjoittamisesta ja sen kautta lisää itsestäni ja työstäni.