Kolmessa kuukaudessa pääsin töiden osalta melkoisen tehokkaasti tähän moodiin:

Noin muuten kyllä suhailin siellä täällä, mutta työt tosiaan sain karistettua kiitettävästi pois mielen päältä.

Pohdin töihin paluun lähestyessä, vielä riippumatossa huolettomana kiikkuessani, miksen ymmärtänyt hakea opintovapaata myös elokuuksi, ehkä syyskuuksikin. Mutta kappasta vaan, töihin paluu on tehnyt minut hyvin hyvin onnelliseksi.

Olen saanut lähes täydellisesti arjen syrjästä kiinni, ja arki on kohdellut minua ainakin toistaiseksi hyvin hellästi. Töissä tuntuu kuin olisin palannut kotiin, ystävieni joukkoon! Hymyilyttää, herään aamulla intoa täynnä ja töissä pulputan ja pulputan iloisesti kaikesta ja odotan uusia juttuja, joita on tulossa.

Työpäivien jälkeen olemme ehtineet vielä hyvin nauttimaan lämpimistä ja aurinkoisista illoista – olemme viime aikoina pelailleet paljon jalkapalloa ja hömpötelleet siellä täällä perheen kanssa – viikonlopuista puhumattakaan.

Päiväkotiarki tosin väsyttää huomattavan paljon perheen pienintä (ja vähän kyllä meitä isompiakin), mutta sehän näkyy arjessa pääasiassa vain siinä, että illat rauhoitamme aiemmin kuin lomalla.

Salihommien aloittamista jännitin arjessa ehkä eniten.

Olen ollut puolisen vuotta vähän niin ja näin salitouhujen kanssa. On ollut useampi pitkä ulkomaanreissu ja kolme kuukautta koko jäsenyys jäissä. Olen toki koko ajan liikkunut, mutta voimaan en niinkään kiinnittänyt huomiota. Vatsalihaksia usein kotonakin teen, mutta tällä kertaa en ole tehnyt edes niitä. Että ihan syystäkin pohdin olenko ihan housut, kun palaan taas tuhisemaan salin puolelle.

Mutta eipä ei! Hikeä pukkaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta siihen saattaa vaikuttaa pelkkä kesäinen kuumuus. Vähän nopeammin myös hapottaa, mutta sehän ei haittaa – kyllä se kestävyys sieltä taas löytyy, kun vain tekee ja menee. Olen siis päässyt pakertamiseen kiinni paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa! Olen myös huomannut, että loman aikana jalkoihin on tullut jostain kummasta voimaa lisää ja toiminnallinen treenaaminen nappaa huomattavasti raudan nostamista enemmän.

Nautitaan lämmöstä ja arjen pienistä hetkistä! Tänään lähdemme mustikkaan, keskiviikkona tanssitaan Sompasaaressa (kaikki mukaan!) ja viikonlopuksi matkaamme Tampereelle. Elämä, sehän se vasta lystikästä ja ihanaa on!