7 minuutin treeni (koko perheelle)

Lapsen isä sen keksi, 7 minuutin treenin.

Reppureissumme ajan lapsi lomaili kolmisen viikkoa isänsä kanssa. Isämies oli kuulemma pohtinut, että treenata pitäisi, mutta tuntui äärimmäisen tylsältä kiikuttaa kesällä sekä itseään salille että lasta istumaan kuntosalin lapsiparkkiin. Niinpä hän oli keksinyt ladata puhelimeen simppelin appsin. Ja kuinkas ollakaan oli pikkumies innostunut jumpasta kaikkineen enemmän kuin isänsä.

Eikä innostus tietenkään laantunut meidänkään luona – niinpä nöyrryin ja latasin applikaation myös itselleni. Ja nyt samaa jumppaa veivataan päivittäin meidänkin huushollissa. Itse voisin pitää välipäiviäkin, mutta lapsi jaksaa muistuttaa, että kyllä, pitää jumpata – vähintään kerran päivässä.

Simppelisti kuvattuna liikkeet ovat nämä:

21-minute-wallpaper-1440.jpg

Itsehän innostuin miettimään liikkeistä niin ikään pattereita – jos hommaan kerran ryhtyy, niin miksi vetää sarja läpi vain kerran, kun voi saman tien riipaista vaikka kolme kertaa. Jos laiskottaa eikä jaksaisi liikahtaa kotoa ulos tai salille, niin ainahan voi vetää pienen jumpan kotosalla. Ja kyllä, kun tuon tekee läpi kunnolla ja ajatuksen kanssa saa varmasti hikeä pintaan.

Meidän versio hommasta menee about näin:

Äiti lähtee ensin noin 10km hölkälle:

IMG_20150806_193314.jpg

Lenkin jälkeen kotona odottaa pieni ihminen, joka on asetellut jo tuolitkin valmiiksi – ja eikun menoksi:

jumppa.jpg

Toim.huom. Laittaa nöyräksi, kun lapsi punnertaa äitiään särmemmin ja paremmin. Kuvista käy selväksi, että minä teen punnerrukset kierrolla polvet maassa, lapsi ei. Saasta. Eikä auta yhtään selittää, että olen ollut nelisen kuukautta treenaamatta voimaa ja paikkoja hapotti kahden päivän salitreenien jäljiltä – heikko mikä heikko, vähintään sisulla olisi pitänyt pystyä vetämään.

jumppa2.jpgjumpuraa.jpg

Kännykkä jo muistuttaa, että olisi taas treenin aika. Saako tuon inhottavan muistutuksen pois päältä!? Toisaalta – come on, 7 minuuttia, siihen pystyy meistä jokainen!

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Vanhemmuus

Mountain biking

mpuntainbiking.jpg

Romaniassa, Karpaattien syleilyssä – tarkemmin Brasovissa, päätimme vuokrata pyörät. Ajatuksena oli lähteä viipottamaan vuoristossa hieman jalkoja nopeammin ja ylipäätään hakea vaihtelua siellä täällä haikkaamiseen.

En osannut odottaa tempaukselta oikein mitään muuta kuin huikeita maisemia ja pyörällä ylös alas suhaamista, mikä jo sinällään oli riittävän houkuttelevaa.

Viimeistään siinä kohtaa aloin kuitenkin ymmärtämään, ettei kyseessä ehkä olekaan kevyttä ylä-alamäki pyöräilyä ja leppoisaa maisemien ihailua, kun pyörät vuokrannut gubbe kysyi haluammeko pyörät ennemmin enduroa ajatellen vai mountain bikettämistä – hän myös esitteli erilaisia reittejä, joissa oli enemmän tai vähemmän mutaista ja karhujen reunustamaa reittiä luvassa. Hmm..

Mountainbike.jpg

No eipä siinä. Mountain biket alle ja menoksi.

Alkuun noustiin ja noustiin sekä kurvailtiin lehmien ja lampaiden kanssa kilpaa pelloilla. Lopulta pääsimme niin ikään huipulle, josta lähtikin huomattavasti mutaisempi ja metsäisempi pätkä. 

Mutalammikoissa pomppi sammakoita ja puljasin yhteen niistä sitten minäkin. Ajattelin, että kyllähän siitä nyt lätäköstä pyörällä pääsee – mietin asiaa uudelleen, kun olin pyörä mutaan uponneena ja minä reisiä myöten sammakoiden kanssa uimassa… Välillä koko touhu meni pyörän repimiseksi mudasta irti ja ylämäkeen tarpoessa, jotta päästiin taas laskettelemaan uutta alamäkeä. Eihän meillä mikään kiire ollut, että sinällään saatoimme tusata metsässä ihan niin pitkään kuin näimme tarpeelliseksi.

Kiire tuli vasta siinä vaiheessa, kun mutaan juuttuneina huomasimme mudassa tuoreet karhun tassunjäljet. No niin, nyt vauhdilla eteenpäin – riuhtaisin pyörällä voimalla irti ja menoksi.

Photo19.7.201516.43.24.jpg

Vaikka upeita maisemiakin nähtiin, meni oma keskittyminen suurelta osin hengissä alas selviämiseen. Siksipä itse suorituksesta ei kuvia ole – emme olisi edes malttaneet jäädä kuvia napsimaan. Mutta – selvittiin! Ja kivaahan tuo oli! Näitä kuvia katsellessa tuli mahdoton kuume päästä takaisin pyörällä vuoria (tai edes vähän jyrkempää mäkeä tai vaaraa) laskettelemaan.

Pohdittiin jo, että voisi ostaa omat mountain biket, mutta löytyykö Etelä-Suomesta hyviä paikkoja tuohon hommaan? Pitäisikö aina lähteä varta vasten pohjoiseen? Tietääkö joku teistä?

Vaikka ajatus karhuista (joita Romanian metsissä on enemmän kuin lokkeja Kauppatorilla) edelleen saa ihokarvat nousemaan, niin ei niin paljoa, ettenkö matkustaisi uudelleen Romaniaan ja vuoristoon. Suosittelen ehdottomasti Karpaatteja ulkoilmaa rakastaville ja aktiivisesta lomailusta nauttiville matkaajille – etenkin niille, jotka jaksavat matkaa tehdessään pitää itsestään koko ajan ääntä, jotta karhut tietävät väistyä.

Me aiomme mennä tuonne vielä uudelleen, toivottavasti pian!

Hyvinvointi Liikunta Mieli Matkat