Päivittelin eilen blogin kansikuvaa. Taas on ilmeisesti aika pienelle faceliftille – tai sitten minulla muuten vaan jokseenkin uudistushaluinen ja uutta hamuava olo.

Olen huomannut, että tässä touhussa tosiaan kehittyy ja oppii koko ajan. Kaikki muutokset eivät toki suoraltaan näy täällä blogin puolella, mutta omassa päässä tehdyt oivallukset ja ideat ilahduttavat ja saavat jatkamaan. Tulee tunne, että minulla on nyt harrastus, jossa voin kehittyä ja oppia koko ajan paremmaksi. Harrastus, jonka parissa voin oivaltaa.

Pohdin jokin tovi sitten sitä, ettei blogissa välity omasta mielestäni riittävästi minä itse – se persoona, joka olen, ne tarinat, jotka oikeasti haluan kertoa ja jakaa. Jossain määrin tottakai, mutta jotenkin ei niin kuten olen halunnut – jakaa kivoja ja kepeitä hetkiä, höystää niitä välillä maailmantuskalla ja yleispätevällä pohdinnalla elämästä, ihmisistä ja mikä nyt milloinkin mietityttää.

En edelleenkään halua olla sen enempää perheblogi kuin treeniblogikaan, muotiblogiksi ei tarvitse edes haaveilla. Matkablogiakin pohdin, mutta ei. Se ei ole minä. Minä en ole yhden asian nainen. Tykkään niin monesta, etten halua lokeroida itseäni – edes blogissa.

Välillä pohdin postauksia miettiessäni, että tämä varmasti kiinnostaisi teitä, mutta sen kirjoittaminen ei niin suuresti kiinnosta minua. Ja toisinpäin – jonkin kirjoittaminen kiinnostaisi minua, mutta ymmärrän ettei se varmastikaan kiinnosta ketään muuta. Onneksi tämä on harrastus. Voin siis tehdä kummia valintoja ja hyväksyä ajoittain sen, etten välttämättä kirjoita mistään yleismaailmallisen kiinnostavasta. Kirjoitan kirjoitamisen ilosta ja kuten sanoin – kehittyäkseni. Kehityksen mittari on minun hallussani, sekin on vapauttava tunne.

Olen hiljalleen ymmärtänyt, miten ja mistä ehkä kannattaisi kirjoittaa ja miten kuvittaa. Käytännössä olen kuitenkin huomannut sortuvani edelleen vanhaan, mutta oivallus on jo syntynyt. Se riittää ja uskon sen enemmin tai myöhemmin kantavan hedelmää myös täällä.

Ja se itse aihe – huomasinpas sitten, että pistää täräytin kanteen kuvat uudesta mekosta, jonka ostin Sofiasta. Tuli esiteltyä se tässä ohessa. Rakastan tuota mekkoa! Näen sen jo monessa eri tilaisuudessa – se on niin monipuolinen, että voin kuvitella yläosaa, asusteita ja kenkiä vaihtamalla sen sopivan iltatilaisuudesta arkeen ja kaikkeen sen välillä.

Kivaa keskiviikkoa!