Tulin kuin tulinkin ajastelemaan tänne vielä sateisen ja pilvisen illan ratoksi muutaman jutun. Me viipotamme jo lentokentällä, joten voin vain toivoa, että postaukset ilmestyvät ajallaan.

Hassua lähteä reissuun kaikessa rauhassa, viettäen vapaapäivää ja pohtien pakkaamista sekä muita speksejä hissukseen, yksi kerrallaan. Melkein olisi helpompaa lähteä pienellä kiireellä, niin ei ehtisi niin kovin miettimään ja veivaamaan jokaista yksityiskohtaa.

Mutta juu, siinä ne nyt ovat – mun reissukamat. Alla kuvassa siis. Tai siis suurin piirtein ovat – purkit ja purnukat eivät kuvassa vilahtele.

Kovin pieneen nuo menivät, mikä aiheuttaa jonkin sortin ahdistusta. Voiko noin vähällä pärjätä? Etenkin kun reissussa tulee vastaan niin kaupunkeja, biitsejä että vuoristoakin ja ollaan mietitty kaikkea kylpylästä kasinoon ja pyörällä vuoristoon polkemisesta. Pitääkö ryhtyä viime hetken liimanäpiksi ja kuitenkin heittää mukaan collegehousut, siistimmät farkut, jumppatrikoot tai jotain muuta, minkä voin sitten reissussa tuhahtaa turhakkeeksi raahata mukana ja onnitella itseäni hyvästä loppuvaiheen kahminnasta..?

Soronoo! Näillä mennään, iiik!