Huomenta!

Lähdin eilen taas pitkästä aikaa kunnon lenkille.

Juokseminen on ollut jo kymmeniä vuosia mulle rakas, ellei jopa rakkain, harrastus. Sitä voi tehdä missä vain, milloin vain ja todella pienellä panostuksella. Vaunuiässä lapsikin kulki helposti mukana, ja nyttemmin pienin voi hyvin polkea pyörällä vieressä. 

Pidän siitä, että juokseminen on kävelyä vauhdikkaampaa etenemistä, mutta silti moneen muuhun vekottimeen verrattuna verkkaista menoa. Lenkki ei nappaa päivästä paljoakaan aikaa ja sitähän voi modata halutessaan minkä mittaiseksi milloinkin haluaa. Myös rasittavuutta on helppo säädellä voimien ja fiiliksen mukaan. Ja mikä parasta, jaloin pääsee melkein minne vain tiheästä metsiköstä pelloille ja pöpelikköjen uumeniin.

Mulle on aina ollut äärimmäisen helppoa saada pylly ylös ja tsempattua itseni lenkille. Eilen jolkotellessani mietin, mitkä ovat itseni huijaamisen ykkösmantrat. Niitä ovat ainakin:  

1. Uudet lenkkarit.

Eilen eksyin kirpparille Kaivariin ja löysin sieltä tosi hyvällä hinnalla, todella vähän käytetyt Merrellin lenkkarit. Mulla ei ole koskaan ollut Merrellin popoja, joten vähän piti ensin googlettaa. Ja tottakai, ne piti heti testata.

2. Se on nopeaa, eikä vaadi isoa panostusta

Kotona katson usein kelloa. Hmm..se on vähän vajaa kuusi, jos nyt lähden olen jo seiskalta suihkun raikkaana, pers homeessa tässä makaamassa ja koko ilta edelleen edessä (ja bonuksena voin hyvällä omalla tunnolla mussuttaa iltalakuja telkkaria katsoessani). Eli suurin motivaattorini ja liikkeelle paneva voima on se, että tajuan ja totean, ettei lenkki vie paljoakaan aikaa. Siihen verrattuna lenkistä saatu hyvä fiilis on moninkertainen.

3. Itsensä huijaaminen

Yksi lemppari huijauksistani (itsepetosta, tiedän) on juurikin lenkin modattavuus – ainahan voin juosta vain vähän, lyhentää lenkkiä jostain kohtaa, vaikka kävellä. En, minä en koskaan tee sitä. Eli seuraavaan kohtaan…

4. Kun pääsee liikkeelle on helppo jatkaa liikettä

…kun sitten saan pyllyn ylös ja itseni lenkille on helppo ajatella, että nyt kun kerran lähdin niin jolkotellaan menemään – samaan kärsimykseen kaikki. On helppo ottaa vielä yksi mutka lisää, kun nyt kerran lähdin.

Lapsikin tietää äidin lempipuuhat

5. Oma aika

Lenkki on mulle aina omaa aikaa. Aikaa keräillä ajatuksia, hetki itselleni ja panostus omaan hyvinvointiini. Siksi myös tykkään juosta usein yksin. En jaksa tehdä lenkillä kompromisseja – niitä teen arjessa ihan riittävästi. Lenkki on mulle paikka, jossa voin olla itsekäs – juosta juuri niin kovaa kuin haluan, niin pitkästi kuin huvittaa ja siellä missä milloinkin tekee mieli. Jos mut haluaa suututtaa, tulee mukaan ja alkaa valittamaan. En kestä minkäänlaista nipinää lenkkikaverilta – jos kunto ei riitä, eikä pysy perässäni, sitten jää kotiin. Siksi en juokse miesteni kanssa – se on aivan varma parisuhderiita.

6. Musiikki

Musiikki on ehdoton tsemppi nro 1. Rakastan musiikkia ja lenkillä mulla on tunnin verran aikaa kuunnella rauhassa mitä milloinkin tekee mieli. Kun juoksu alkaa loppua kohden löysentymään ja käymään yksitoikkoiseksi niin aina löytyy biisi, joka saa taas särmäämään. Takuuvarmoja artisteja ovat Billy Talent, Danko Jones ja Prodigy.

Olisikohan muita..? Tärkeintä on hyvä fiilis ja se, että juoksu yksinkertaisesti on helppoa ja kivaa. Luonto ja maisemat ovat ehdottomasti ensisijaisia. Tykkään vaihdella lenkkiä, en ole niitä ihmisiä, jotka voivat aina veivata saman lenkin päivästä ja vuodesta toiseen. Huomaan selvän motivaationotkahduksen ellen tunnu keksivän uutta reittiä. Joskus juoksen metsässä, toisinaan pelloilla, asfaltilla, tasaista ja mäkistä. Se on juoksun suola, muunneltavuus.