Hyvinvoinnin G-K

Huoh. Sieltä se pääsiäinen ja pieni vapaa vihdoin koitti! Viime sunnuntaina uhosin, että jatkan aakkosiani ”huomenna”. Noh, ei kai se niin justiinsa… Monessa suhteessa kummallinen viikko takana – tehokas, mutta kieltämättä myös raskas. Olen riipinyt urakalla rästihommia kasaan nyt, kun loman jälkeen tuntuu akut latautuneen. 

Lapsi lähti jo viime viikonloppuna pääsiäislomalle serkkujen kanssa mummulaan. Meidän piti lähteä kaahaamaan perästä, kun työviikko on taputeltu, mutta päätimmekin jäädä (mummun kehoituksesta) laittamaan kotia, urheilemaan ja idättelemään kesäksi puutarhaan satoa. Niinpä nyt, hyvin nukutun yön ja pitkän aamukahvituokion jälkeen ja ennen salille lähtöä tuntuu, että voisi olla hyvää aikaa ja toivottavasti ajatustakin jatkaa sukellusta hyvinvointini lähteille, aakkosten kautta.

IMG_20150302_180806.jpg

A, B, C, D, E ja F jo tulikin edellisessä postauksessa (vauhdikasta etenemistä, I know).

G – Minä mietin G-PISTETTÄ, mies ehdotti GASELLIA

En halua heti alussa lipsahtaa irstaaksi tätibloggaajaksi, joten tyydyn heittämään tähän sellaisen yleisen latteuden kuin, että seksuaalisuus on tunnetusti ja tunnustetusti iso osa ihmisen hyvinvointia. Hyvä, toimiva ja tyydyttävä pahustelu on eittämättä tärkeä lähtökohta myös toimivalle suhteelle. Toimiva parisuhde taasen lisää tunnetusti myös hyvinvointia jne. Gaselli tuli miehelle mieleen kuulemma ruumiinrakenteestani..hmm..miksipä ei.

H – HULLUTTELU

Oli virhe sotkea mies tähän hommaan. Ideoita tuntuu piisaavan tuolla keittiön puolella. Mutta niin, olen vähän hassunkurinen, huoleton ja boheeminpulskea ihminen, kuulemma. Tiedän, että joitakin se ärsyttää. Toiset pitävät sitä parhaana puolenani. Päästelen äänitehosteita, puhun itsekseni ja käytän paljon käsiä puhuessani, saatan höpötellä tuntemattomille, katsoa ihmisiä metrossa silmiin, laulaa näyttävästi autossa. Tykkään hyppiä voltteja ja kävellä käsilläni sekä käyttäytyä toisinaan muutoinkin epäsovinnaisesti. Ja niin sen pitää mun mielestä ollakin. Elämästäni katoasi iso osa sen hauskuudesta ja sattumuksista, jos jotenkin kummassa asettuisin.

1186153_10151951309385169_710636060_n.jpg

 

I – IHMISET

Olen sosiaalinen erakko – pidän seurasta, mutta pidän myös äärimmäisen paljon omissa oloissani olemisesta. Oman tilan tarpeeni on järjettömän suuri. Kun haluan todella pohtia jotain tai jokin mietityttää minua, teen sen vetäytyen omaan olooni. Luotan sydämestäni vain harvoihin, en pidä pinnallisesta hapatuksesta, en tyhjänpäiväisestä small talkista enkä korulauseista. Puhun paljon ja olen sosiaalinen, mikä hämää jotkut luulemaan, että he tuntevat minut ja että annan itsestäni paljon. Todellisuudessa minuun tutustuminen ei käy kovinkaan helposti. Ne, jotka ovat sen onnistuneet tekemään, heidän on todella täytynyt tehdä vaikutus minuun (ja minun mitä ilmeisemmin heihin).

Mutta niin – nämä, elämäni luotetut ihmiset, ilman heitä olisin pelkkä kuori. Olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta heistä. Olen onnistunut löytämään useamman sielunkumppanin – ihmisen, joka ymmärtää aivan eri tasolla kuin kukaan muu, pelkästä katseesta, selittelemättä.

J – JUKKA

IMG_20150308_192433.jpg

Tämä on sitä kategoriaa, jota ei sanoilla liiemmin viitsi pilata. Kirjoittelin aluksi tähän pidemmästikin ajatuksia (hempeilin, myönnän), mutta sormi lipsahti ja kaikki katosi. Ehkäpä se oli tarkoituskin. Uudella yrityksellä tyydyn toteamaan, että Jukka on ihminen, jollaista en ole ennen tavannut. Hän osaa olla sekä ärsyttävintä että ihaninta elämässäni. Tuosta vierestä se jo hörötti, ettei ainakaan lisää hyvinvointiani. Silti, vakavasti kirjoitettuna, Jukka on pysynyt vierelläni elämäni vaikeimmat ajat. En ole ollut tunteiden ja elämän kärrynpyörässä aina nainen helpoimmasta päästä, silti Jukka on nähnyt sen alla jotain, mistä on halunnut pitää kiinni. Toisaalta olen ymmärtänyt, ettei tuo mies mitään kovin helppoa halunnutkaan. Hän kertoi joskus kaivanneensa naisessa haastetta ja omapäisyyttä, mutta pohtii nyt kannattiko toivoa, hih.

Kaksi oman tiensä kulkijaa ja vahvaa persoonaa törmäsivät vahingossa, täysin yllättäen ja päättivät jatkaa matkaa yhdessä, käsi kädessä.

IMG_20150310_115708.jpg

K- KOSMETIIKKA

Ihoni on tätä nykyä pintakuiva, lapsena se oli atooppinen. Näin ollen olen taaperosta lähtien tottunut rasvaamaan ihoani päivittäin, jopa aamuin illoin ja aina suihkun jälkeen. Käytän kosmetiikkatuotteita yllättävän paljon – vartalo- ja kasvovoiteita, putsareita, meikkejä, seerumeita, öljyjä jne. Boheemin luonteeni vuoksi yllätän usein ihmiset sillä, miten pieteetillä hoidan ihoani ja itseäni.

H-kirjain olisi voinut olla yhtälailla HYGIENIA, sillä se on minulle todella tärkeää. En esimerkiksi siedä likaisia hiuksia, enkä pidä ajatuksesta, että hiki kuivuisi ihooni, pelkkä ajatus nostattaa niskavillani pystyyn. Mieskin on tuosta sivusta virkkonut, että olen ehkä naisellisin nainen, jonka kanssa hän on viettänyt aikaa ja olen yllättänyt hänet paljonko puleeraan purkkien ja purnukoiden kanssa. Itse en osaa mieltää itseäni naiselliseksi. Nimim. lapsena poikatyttö.

Viisi kirjainta kerrallaan, se näyttäisi nyt olevan tahti. Tästä tuli siis pidempi juttusarja kuin edes alunperin ajattelin. Tällä kertaa en edes lupaa jatkaa huomenna, mutta jatkan. Seuraavaksi sitten L-P, ainakin. Ellen nyt tässä välissä opi tiivistämään.

Rauhallista pääsiäistä!

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Hyvinvointini aakkoset

Olen viime aikoina pohtinut paljon hyvinvointia, tarkemmin omaa hyvinvointiani. Liekö syynä takana möllöttävä loma vai mikä? Joka tapauksessa ajatukset ovat harhailleet paljon sen ympärillä, missä menen nyt itseni ja elämäni kanssa. 

IMG_20150308_184822.jpg

Viime vuosi oli monella saralla raskas. Silloin en kuitenkaan oikein ymmärtänyt, kuinka raskas se oikeastaan olikaan. Pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle? Olen ihmisenä sellainen, että pyrin aina käymään asiat läpi positiivisen kautta. Kun kohtaan vastoinkäymisiä tai soramonttuja elämässäni, keskityn näkemään niiden hyvät ja positiiviset puolet – mitä hyvää elämässäni kuitenkin on ja mitä hyvää ja uutta myös paskasta kasvaa. 

DSC_1161.JPG

Äitini, äärimmäisen viisas nainen, sen oikeastaan sanoi: ”Huomaatko sä, että sä murehdit koko ajan muita? Sun pitää nyt keskittyä itseesi. Opetella olemaan vähän itsekäs.” No, tältä pohjalta listaan nyt oman hyvinvointini aakkoset. Ja koska alkuturajointiin meni jo rivejä melkoisesti, niin yritän aakkostella tehokkaasti ja tiiviisti – liikaa selittelemättä. Siis yritän, en lupaa. Voipi olla, että aloitan tässä ja jatkan seuraavissa postauksissa. Mutta let’s go:

A – AAMUT

Päivä alkaa aamusta ja se usein määrittää päivän suuntaa. Tärkeintä on herätä jokaiseen päivään sitä odottaen. Pidän erityisesti pitkistä ja hitaista aamuista, mutta toisinaan on mahtavaa herätä kuin tykin suusta ja tehoilla heti aamusta asti. Pidän aamuista, ne ovat lupaus uudesta päivästä ja sen myötä uusista kokemuksista.

11018137_10152618044867373_5981762893285044300_n.jpg

B – BANAANI

Bananas are for monkeys. Olen sitten apina, sillä syön ennen tai/ja jälkeen treenin mieluummin vaikka banaanin kuin palkkarin tai jonkin sortin patukan. Iso osa hyvinvointiani on se, että en käytä lisäravinteita – en missään muodossa. Tai no ehkä joskus harvoin lisärautaa ja ihan joskus magnesiumia, jos huomaan suonenvetoa tms. Syön monipuolisesti ja se saa riittää – ja on tähän päivään asti riittänytkin. Keho kyllä kertoo, jos jotain uupuu, enkä äkkiä keksi ravintoaineita, joita ihminen ei monipuolisesta ravinnosta voi saada (jos siis pysytään normaalin rajoissa eikä mennä mihinkään erityistarpeisiin).

C – KUPPI

Juu, ei ole. Enää. Koska imetys. Mies lähetti minulle linkin Janni Hussin kirjoitukseen aiheesta (täällä). Nauroin myöhemmin kotona, että oliko kirjoitus vittuilua vai vertaistukea (siis mieheltä minulle). Kävimme hyvän keskustelun siitä, miten mahtavaa on, että tällä fitness-aikakaudella on vielä olemassa ihmisiä, joille luonnollisuus ja järki ovat tärkeitä. Pohdin kyllä myös sitä, että kenellä on oikeasti aikaa pohtia Jannin (tai yhtään kenenkään) tissejä ja vielä päättää tuoda mielipiteensä netissä julki. Siis oikeasti!? Eli olkoon tämä kohta itsensä ja realiteettien hyväksymistä ja luonnollisuutta.

D – VITAMIINI

Katso B niin kuin BANAANI. Eli samassa kategoriassa. Suomessa on suositeltavaa napsia lisäDeetä talvisin, sillä auringosta sitä ei tuolloin tunnetustikaan juuri saa. Olen tässäkin äärimmäisen huono. Mussutan mieluummin kalaa ja maitotuotteita, kuin appelsiininmakuisia purutabletteja.

E – EPPU

Lapseni ja koko maailmani. Tuo pieni Töpsö tuo elämääni niin paljon onnea, iloa ja sydänjuuriin asti menevää rakkautta, ettei sitä enempää edes viitsi sanoilla pilata. Hyvinvoiva äiti tarkoittaa myös hyvinvoivaa lasta, joten hän on myös tärkein motivaattorini pitämään itsestäni huolta.

21707_10152619790622373_8338597311151234058_n.jpg

F – FIT….FATNESS

Kuten olen blogissani aiemminkin tuonut julki, olen urheillut melkolailla aina. Se on juurtunut osaksi elämääni, enkä osaa nähdä, etteikö se olisi osa elämääni tulevaisuudessakin. Jokseenkin absurdi skenaario, etten liikuttaisi itseäni. Urheilu on stressinhallinnan ja ehkäpä jopa elämänhallinnan palikkani nro 1.

Jos olen onnellinen, liikun. Jos vituttaa, liikun. Jos ahdistaa tai puristaa, liikun. Jos on tarvetta tuulettaa mieltä, liikun. Urheilu on myös asia, jolle löytyy aina aikaa. Toki siitä pystyn myös kiireen tullen hetkellisesti luopumaan ja antamaan tilaa levolle. Liikunnan myötä olen myös hyväksynyt sen, että olen melkoisen hoikka. Ja sellaisena pysyn, mikäli jatkan tätä tahtia rehaamista.

Toisaalta hoikkuuteni tuntuu olevan enemmän ongelma muille kuin minulle. Sitä olen ajoittain joutunut toden teolla pureskelemaan. Toisinaan on ihan sama, mitä muut ajattelevat ja toisinaan saatan kotona ärähtää, että hoikkaa ja urheilullista tuntuu saavan avoimesti arvostella. Olen saanut katkeria kommentteja mm. ”kyllä minäkin nuorena olin hoikka, sinuakin hoikempi, kyllä sinäkin vanhemmiten sitten leviät” Aha, mitä väliä? Ja katseita päästä varpaisiin ”munkin pitäis kyllä alkaa laihduttaa. Sä et selvästikään tiedä laihduttamisesta mitään ku oot tommonen” Ai, millainen mä sitten olen ja mitä sinä oikeastaan minusta tiedät? Kaikenlaista. Ärsyttävää ja kapeakatseista, että joku arvostelee ja tekee johtopäätöksiä ihmisestä ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on tässä elämässä loppujen lopuksi todella pieni tekijä yhtään missään, yhtään millään faktorilla, vihon viimeisenä onnellisuudessa. Ugh.

Ja, ettei tästä tule ihan nälkävuotta, niin jatkan aakkosiani huomenna. Ihanaa sunnuntaita!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään