Lapsen kanssa matkalle, minne?

Huomenta!

Tulin tässä kukonlaulun aikaan aikani kuluksi riipimään tänne pienen, kuvallisesti ehkä pidemmän, pohdiskelun lapsen kanssa matkakohteen valitsemisesta, joka ei ainakaan meillä ollut mitenkään selvää pässinlihaa. Ostimme pitkän pohdinnan jälkeen vihdoin eilen lentoliput ja lähdemme talvea karkuun reilun kuukauden päästä.

Matkan suunnittelu on aina kivaa puuhaa, etenkin, kun tietää, että aikoo oikeasti lähteä, eikä siis vain haaveilla. Olen poikani kanssa joulusta lähtien tutkinut ostamaamme karttakirjaa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Vielä suunnitteluakin kivempaa on vihdoin keksiä, minne haluaa ja aikoo lähteä. Tällä kertaa pohdintamme ei kuitenkaan ollutkaan aivan niin simppeliä kuin mihin olen tottunut.

Pidämme molemmat matkustamisesta, joten suhteemme alusta asti on ollut selvää, että yhdessä tullaan matkustamaan – mieluummin enemmän kuin vähemmän. Aiheesta on siis mennen tullen puhuttu tässä jo hyvän aikaa, mutta reissut ovat pääosin toteutuneet vielä omilla tahoillamme. Reilu puoli vuotta sitten aloimme jo varovasti pohtimaan pidempää ja kaukaisempaa yhteistä matkaa jouluksi, mutta koska minulla siis on tuo pieni Töppönen (=lapsi) ja yhteishuoltajuus hänen isänsä kanssa vielä hakee uomiaan, pääasiassa vielä vaikkapa juhlapyhien osalta, niin jätimme joulumatkat myöhemmälle.

Mutta diddidii! Nyt mennään. (Lopussa selviää minne).

Ja, mitä vaiheita ja vaihtoehtoja sitten käytiin läpi? Ensin valittiin, että lapsiloma vai aikuisloma. Sitäkin ehdittiin vaihtamaan ja veivaamaan hyvä tovi, aina vähän kohteen mukaan. Lapsen isä on onneksi täysillä messissä, joten hän ilmoitti, että saamme itse valita, molemmat vaihtoehdot kävivät hänelle. Sitten tulikin se haastavin vaihe – minne? Jokseenkin kinkkistä, kun kaikkea pitäisi olla – sopivaa lapselle, miehelle ainakin sukeltamista ja minulle muuten vain jotain kiehtovaa ja kutkuttavaa, vähintään mahdollisuus muuhunkin kuin rannalla ja altaan reunalla köllöttämiseen. Lisäksi lämpöasteita riittävästi, lentoaika siitä huolimatta kohtuullinen eikä mielellään neljää vaihtoakaan ja paikan päällä kohtuulliset siirtymiset. Aikuisten kesken moni juttu toki olisi vielä saattanut mennä, mutta lapsen kanssa simple as possible. Rahaa ei luonnollisesti haluttu kymppitonneja tuhlata (ihan kuin siis sellaisia olisi tuhlattavaksi).

1. Sri Lanka

pascal-mannaerts-sri-lanka-featured.jpg

Aivan ensimmäinen vaihtoehtomme, josta olemme puhuneet jo useamman kuukauden. Lentoja tuntui löytyvät about kuuteensataan, historia on kiehtova, kuten saari kokonaisuudessaan. Sri Lankahan on vasta muutama vuosi sitten avautunut turisteille, joten nyt olisi oiva hetki sinne singahtaa. Tosin tajusimme äkkiä, että tästä tulisi aikuisloma. Kyllä me vähän pengoimme mahdollisuuksia saaressa lapsenkin kanssa, mutta..niin..hmm..

2. Intia

1361366.jpg

Sri Lankasta melko luonnollinen jatkumo. Pohdimme kaiken Goasta Delhiin ja Mumbaihin. Mietimme, minne kaikkialle muutamassa viikossa ehtisi jne. Goalle lapsen vielä voisi ajatella mukaan, mutta lapsen mukana kulkeminen suuremmissa kaupungeissa ja sinne tänne vähän mietitytti, etenkin, kun halusimme melko pian matkaan, emme siis suunnitella ja varautua puolta vuotta kaikkeen mahdolliseen.

3. Miami / Florida

8873681-miami-beach-florida.jpg

Lapsen mentäväksi kohteeksi nousi selkeästi (hetkellisesti) Miami, sillä siellähän on Disneyland, eläintarha ja rantaa, aurinkoakin ja kohtuuhintaisia lentoja. Olimme kuitenkin pohtineet about kahden viikon (noin 15-16vrk) matkaa ja olen kuullut, että Miami on alta viikossa nähty ja itsessään melko tylsä paikka. Pitäisi siis vuokrata auto ja körötellä melko pian muualle. Eikä se lopulta tuntunut kiinnostavan kohteena kumpaakaan aikuista.

4. Egypti

EGYPT-5-STAR-ALL-INCLUSIVE.jpg

Ja, kun sitten pääsimme sille moodille, että lapsi lähtee mukaan ja lapsikin matkustamisen iloa ja lämpöä hihkui, niin kuinkas ollakaan taannuimme pohtimaan all inclusive-resortteja, Egyptissä nyt noin alkuunsa. Siellähän voisi tehdä kaikkea! Nuo resortit olivat mielettömiä – lapsen kanssa taivas, veikkaisin. Olisi lastenhoito, omat vesipuistot, wellness-hässäkät, tuhat allasta ja ravintolaa, sukeltamista ja mitä sitä nyt ihminen keksii toivoa. Stressitön oli isoin sana kielen päällä. Mutta sitten muistimme, että siellähän on tähän aikaan vuodesta suht viileää. Blääh. Ja toisaalta, noihin hommiin ehtii sekaantumaan myöhemminkin, kun kerran tässä lapsia pyörii, toivottavasti pyörii joskus enemmänkin kuin yksi. Säästellään tätä sitten niihin vuosiin.

5. Thaimaa

Thaimaa-saa2.jpg

Ja, kun sitten innostuttiin lapsen kanssa matkaa suunnittelemaan, mutta lämpöasteista nousi kohu, niin kuinkas ollakaan puheeksi tuli Thaimaa. Olen käynyt siellä, ja kun Phuketista pois lähdin, totesin etten ikinä enää takaisin mene. Kuten siis arvata saattaa, olin aluksi koko ideaa vastaan ja todella vastahankainen. Aina siihen hetkeen asti, että mies heitti syliini Lonely Planetin ’Thailand – islands & beaches’. Selailin sitä ja Thaimaa nousi taas ihan ok vaihtoehdoksi, sillä ehdolla, että joko kierrämme Phuketin kokonaan tai vietämme siellä tasan pakollisen ajan. Saarihyppelystä jo oikeastaan vähän innostuin..hmm..

6. Jamaica (ja Karibia ylipäätään)

Jamaica.jpg

Yhtäkkiä, kesken kaiken, bongasin kohtuuhintaiset lennot Jamaikalle. Olen aina halunnut siellä käydä. Jonkin aikaa googlailin ja tutkin vaihtoehtoa, mutta sehän on sanomattakin selvää, etten lastani sinne ottaisi mukaan melkoisen levottoman ilmapiirin vuoksi. Niinpä käännyimme hetkeksi taas pohtimaan aikuismatkaa. Kivoja hostelleja löytyi ja matkasta olisi voinut saada hyvinkin monipuolisen pienellä suunnittelulla. Ennen kaikkea innostuin, kun selvittelin, mitä kaikkea siellä voi tehdä – mm. ratsastaa ja uida delfiinien kanssa! Mutta. Sitten luin ministeriön laatiman raportin Jamaikan tämän hetkisestä tilanteesta ja väkivaltaisuudet ovat viime aikoina lisääntyneet huolestuttavasti, sinne matkustamista ei kovastikaan juuri nyt suositeltu aseellisten yhteenottojen vuoksi. Hmph. Josko sitten myöhemmin, vaikken levottomuuksia ole liiemmin ennenkään pelännyt.

Ja tässä samassa hötäkässä mentiin läpi oikeastaan kaikki Karibian saaret vaihtoehtoina.

Megan-Dolphin.jpg

7. Indonesia + Filippiinit

map_indonesia_dive.jpg

Ja, kun aikuismatkaan taas hetkeksi hyppäsimme, niin Indonesia ja Filippiinit nousivat myös vaihtoehdoksi. Lähinnä kai siksi, että aloin haaveilemaan island hopping-tyyppisestä lomasta. Enkä halunnut hopata saaria millään pikacruiserilla (kuten Karibialla näyttää tapahtuvan), vaan mieluummin pienellä kalastajapaatilla. Lopulta päätimme, että jotain lomaa haluamme säästää kesällekin ja tuonne olisi kiva varata aikaa ihan kunnolla, vähintään kuukausi.

Raja-Ampat-Indonesia.jpg

8. Antillit

Viimeinen, muttei missään nimessä vähäisin, oli Antillit. Air France tarjosi suhteellisen sopuhintaisia lentoja yhdelle, jos toiselle saarista. Kun enemmän perehdyimme aiheeseen, niin alkoi taas vaikuttamaan siltä, että lapsi sopisi kuvioihin. 

karibiamap.jpg

Siinä niitä nyt oli – läpileikkaus siitä, mitä me päääasiassa pohdimme. Joitain yksittäisiä tiputin pois (mm. Kap verden, Mexicon ja Hawaiin) ja melko turvallisilla vesillä näytämme liikkuneen. Maailma on pullollaan paikkoja, joihin haluan tämän elämän aikana päästä. Olo on vähän kuin lapsella karkkikaupassa, kun vaihtoehtoja selailee. 

Mutta mihin siis päädyimme:

Thaimaahan! Annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Ostimme pelkät lennot ja olen saanut lupauksen, ettemme mätäne Phuketissa. Päätös syntyi, sillä haluamme lapsen mukaan, siellä on kaikille jotain, lähdemme kruisailemaan saarille ja kohtaamme siellä auringon, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa.

Puheenaiheet Vanhemmuus Matkat Ajattelin tänään

Uusi alkanut arki ja mitäs sitä on sitten jumppailtu

Se ois nyt sitten uusi vuosi, uusi ja alkanut arki taas. Ja se alkanut arkihan on aivan erilainen kuin viime vuonna. Jep jep. 

En harrasta, enkä aloita nytkään, minkään sorttista ynnäämistä tai menneiden veivaamista (no, kyllä minäkin sitä teen – pääasiassa kuitenkin itsekseni), enkä sen enempää lupauksien tai tavoitteiden tekemistä (en minä mitään pysty lupaamaan, kun ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu ja mikä iili iskee). Elämä kyllä kuljettaa ja heittää eteen mitä milloinkin – tehty on tehty, eikä se siitä enää muuksi muutu, ja jos oikein fiksu on niin jotain oppineena osaa sitten tulevaisuudessa valita viisaammin, mihin kannattaa tarttua ja lähteä mukaan. Ja useinhan vastoinkäymisetkin jotain opettaa, ellei muuta niin vähän nahka paksuuntuu.

IMG_20141204_223317.jpg

Mutta niin, mitäs sitä on sitten viime aikoina jumppailtu?

IMG-20150104-WA0008.jpg

Tyttöpunnerruksia hampaat irvessä? (Ja nyt kukaan naisasianainen ei vedä jättimäisiä herneitä nenäänsä siitä hyvästä, että kirjoitin ’tyttöpunnerrus’, eihän?) Ei vaiskaan, naurettiin tälle kuvalle vielä kotonakin, sillä se todella näyttää siltä, että vedän tuossa hampaat irvessä punnerruksia polvet maassa. Todellisuudessa ratkesin nauramaan, kun tajusin, että oma ukkeli kuvaa ja lopetin sarjani siihen eli pudotin polvet maahan (seliseli). Oikeasti homma näytti edes vähän tältä:

IMG-20150104-WA0005.jpg

IMG-20150104-WA0009.jpg

Eli punnerrettu on viime aikoina.

Totta puhuakseni on ollut jo todella pitkään hyvä boogie treenien suhteen, ja siksi lopulta päätin siitä tännekin (pienen epäröinnin jälkeen tosin) kirjoittaa. Ainahan tuo kivaa ja palkitsevaa hommaa on, mutta viime kuukaudet kaikki on sujunut ja toiminut entisestään kuin junan vessa. Juoksu on mennyt kuin unelma, olen tuntenut itseni lähes Forrest Gumpiksi pinkoessani tuolla pimeydessä. Myös salilla olen saanut paljon aikaan ja sitä myötä ajoittain myös lihakset todella kipeiksi – muistutellut itselleni, että ei se määrä vaan ennen kaikkea treenin laatu ja riittävä kehonhuolto.

Olen kikkaillut ja kokeillut vähän kaikenlaista, rikkonut tavallista kaavaa salitreenin suhteen (jos sellaista kaavaa edes koskaan on ollut..?). Ennen joulua kävin ystäväni kanssa myös Tallinnassa treenaamassa. Matkamme pääasiallinen sisältö oli treeniä, saunaa ja altaassa kellumista, lepoa ja ystäväterapiaa. Tuli niin tarpeeseen. Arvostan sitä, että minulla on hyviä ystäviä, joille viinalla ja alkoholilla läträäminen ei ole missään nimessä elämän ja vapaa-ajan ykkösjuttu. Kyllä sitä juoda voi ja kivaakin se on, mutta mielestäni ilo ilman viinaa ja humalatilaa on nimenomaan aitoa ja elämänmakuista.

IMG_20141205_140509.jpg

Ja siis Tallinnan tunnelmiin, josta tuo yllä oleva kuvakin on:

IMG_20141207_095046.jpg

(vähän jo kädet tärisivät) 

IMG_20141205_164952 – Kopio.jpg

IMG_20141205_164710.jpg

IMG_20141205_134816.jpg

Ja, kun en ollut missään nimessä tutulla salilla, niin vähän jouduin käyttämään luovuutta ja ajoittain tinkimään painoista (molempiin suuntiin). Eli meni treeni nimenomaan siihen kikkailuun, josta aiemmin mainitsin. Silti sain hyvän ja tuntuvan treenin tehtyä. Tulipahan vähän kiusattua uusiakin lihaksia ja vanhoja vähän eri tavalla sekä tietysti tehtyä eri mittaisia sarjoja, riippuen painoista. Kuten kaikki rautaa nostavat tietävät: enemmän painoa, vähemmän toistoja ja vähemmän painoa, enemmän toistoja. Tai näin ainakin minä teen. 

IMG_20141025_123354.jpg

Laitetaan nyt tuollainen puolinakkekuva vielä loppuun. Eli tiivistettynä: joulukunto hyvä, treeni kulkee, minä tykkään. Uusi vuosi ja homma jatkuu! Viikonloppuja!

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli