Iltasatuja

IMG_20141122_213706.jpg

Olen odottanut lapseni syntymästä asti, milloin olisi oikea aika lukea pidempiä satuja ja tarinoita. Siis siten, että tuo pieni ihminenkin saisi siitä jotain irti – pystyisi pääpiirteittäin seuraamaan tarinaa ja eläytymään siihen oman mielikuvituksensa varassa, jopa jatkamaan seuraavana iltana edellisiltana luetusta ja luomaan kaikesta, monen illan aikana kuullusta, jota kuinkin koherentin kertomuksen. Jo vauvana yritin, mutta sehän vain piti pientä kääröä hereillä. Taaperoiässä sama juttu + se, että härväämisen määrä oli lisääntynyt sitä mukaa, kun motoriikka ja omatoimisuuskin kehittyivät.

IMG_20141122_213617.jpg

Mutta nyt! Halleluja! Taaperoiästä lannistuneena olin hieman epäuskoinen, kun lapsi itse valitsi paksun Muumi-kirjan iltasaduksi. Tiedän, hän teki sen kiusallaan, sillä hän vaati luettavaksi satatuhattamiljoonaa iltasatua ja minä vastasin, että luetaan yksi, sillä kello oli niin paljon. Niinpä tuo pikku näsä valitsi koko kirjahyllyn paksuimman kirjan. Hah!

DSC_0751.JPG

DSC_0750.JPG

Ensimmäinen luku meni ensin hyvää asentoa ja rauhaa etsiessä, sen jälkeen muutamia kuvia katsellen ja kysellen ihmetystä herättäviä seikkoja. Toinen luku sen sijaan menikin jo rauhassa kuunnellen ja loppua kohden pilkkien. Ja lopulta tapahtui ihme:

IMG_20141126_151937.jpg

Lapsi nukahti äidin tasaiseen ääneen ja kesken kaiken. Ihanaa! Tämä on niitä hetkiä, kun kokee itsensä vähintäänkin vuoden äidiksi.

Kulttuuri Lasten tyyli Vanhemmuus Kirjat

Pikkujoulutytöstä verkkarimutsiin

IMG_20141121_195504.jpg

Nyt, kun viikonloppua kohti mennään, ajattelin heittää tänne kuvat omasta pikkujoulutyylistäni tänä vuonna. Aikamoista kuvakimaraa olisi siis tulossa – toimiston vessasta, hahaa. Aiemmin täällä kirjoittelinkin edellisten vuosien pikkareista ja pohdin pikkujoulutyyliäni tälle vuodelle. No tuollainen siitä nyt tuli – paljettitoppi ja nahkaminari. Tosin melko löysä minimekko tuo on, ei mikään ihoa nuoleva ja hyvä niin. 

IMG_20141126_130415 (1).jpg

Ai niin, mekossa on myös taskut – vau-faktori mulle. Työpaikan pikkujoulut olivat siis viime viikonloppuna ja äkkiseltään en osaa sanoa, olisiko vielä luvassa muita kinkereitä näin joulun alla. Ystävät tuntuvat kaikki vetelevän joulukiireitään ja edessä olevat, ehkä jopa jollain asteikolla pikkujouluiksi laskettavat tapahtumat, ovatkin pienemmällä porukalla, pienimmät kahdestaan – minun ja ystäväni kesken. Todelliset VIP-bileet siis.

IMG_20141121_162130.jpg

IMG_20141121_195732.jpg

Meillä on tavannut vierähtää sempaloissa koko päivä, joten olin tänäkin vuonna varannut kahdet vaatekerrat mukaan. Ensin päiväohjelmaan sopivat vermeet ja sitten illaksi toiset, vähän vetävämmät kuteet. Myös meikki useimmiten kokee jossain sopivassa kohdassa muutoksen. Olen tavannut tehdä meikkipohjan ja perussiistin meikin päivälle, näin ollen selviän todella pienellä vaivalla siirtyessäni iltameikkiin. Ja siis tältä näytin päivämenoissa:

IMG_20141126_131032 (1).jpgJa tältä sitten illan tullen:

 

IMG_20141126_130453 (1).jpg

IMG_20141126_130802.jpg

Tummanharmaa luomivärini oli päättänyt mennä palasiksi, joten mitään hurjan dramaattista en saanut taiottua. Tummanharmaa putu oli siis sekoittunut vaaleampaan, eikä sitä oikein ollut enää pelastettavissa. Pitänee siis lisätä uusi kauppalistalle. Mutta hauskaa oli, pääsin tanssimaan itseni hikeen asti (kuten toivoinkin) ja nauramaan mahanpohjaa myöten. Viime vuonna nauroin meikit kolme kertaa naamasta irti. Tällä kertaa selvisin pienillä korjauksilla, huh.

Ja koska kaikki lysti loppuu aikanaan, niin seuraavana päivänä olinkin tipahtanut takaisin verkkarimutsiksi. Päällä miehen collegepaita ja omat kalsarit, aika glamour.

IMG_20141122_112052.jpg

Kauneus Oma elämä Meikki Trendit