Kävinpäs sitten tässä taannoin kaupassa. Jotenkin kummassa yllätin itseni ostamassa reilulla kahdeksallakympillä värkkejä leipomiseen (okei, oli siellä nyt jotain muutakin joukossa). Ja mikä oli tähän syynä? No uusin Maku-lehti tietenkin. 

Maku on niitä harvoja lehtiä, joita rakastan tilata ja joita ei hetkeäkään harmita tilata. Syy on yksinkertaisesti se, että reseptit eivät vanhene. Maku on myös niitä harvoja lehtiä, joita säästän hartaudella ja joita käytän toistuvasti. Tykkään tvistata reseptejä itse, ottaa yhden osuuden tuolta ja toisen toisesta reseptistä. American cookies-reseptini olen luonut kokonaan itse, toki kaikki mahdolliset cookies reseptit koluttuani ensin läpi (joista ei siis mikään ollut ihan juuri sellainen kuin halusin). Ehkäpä tästä hehkutuksesta voi päätellä, että rakastan leipomista.

Ja kuinkas ollakaan, tälle viikolle tuli sopivasti useammat kinkerit, joista sain loistavan syyn tarttua vatkaimeen.

Ensin kokeilin presiis reseptin mukaan Snickers Whoopieita. Ne tulivat syödyiksi keskiviikkona ja maistuivat taivaallisilta. Ja se on paljon minulta sanottu se, sillä en juuri tykkää suklaasta, saati suklaaleivonnaisista. Leivon niitä mielelläni, mutta omaan suuhuni suklaa ei ole koskaan ollut herkku ylitse muiden.

Ja keskiviikon jälkeen seuraavat herkkukekkerit ovat huomenna, perjantaina. Niihin taioin helppouden vuoksi Rocky roadeja eri makuyhdistelmin – mukana oli ainakin vaahtokarkkeja (yllätys yllätys), cashewpähkinöitä, suolapähkinöitä, mansikkaa, karpaloita, fudgea, ranskanpastilleja ja hmm..mitäs vielä..? Mies jo ilmoitti, että jonkin verran Rocky roadeja on suotavaa jäädä myös kotiin maisteltavaksi. 

Ja koska yksi on aivan liian vähän, niin toista kehiin:

Lisäksi aion pyöräyttää vielä sitruunakakun ja jonkin sorttisen suklaakakun. Eiköhän sitten ole hetkeksi taas jauhosormi tyytyväinen. Paitsi sittenhän se alkaakin jo olemaan joululeipomusten vuoro!