Noin muikealta näytin, kun pääsin taas flunssan kourista liikkumaan. Ai kuulkaa sitä riemua! Aloitin liikkumisen äärimmäisen varovaisesti, sillä tunsin flunssan osuneen kunnolla myös keuhkoihin – henkeä ahdisti oikeastaan koko episodin ajan. Juurikin siksi aristelin tavallista enemmän palata liikkumaan normaalisti – täydellä teholla. Kävelylenkit olivat pysyneet mukana koko ajan, mutta kun olo alkoi hiljalleen helpottaa, huomasin, että olin epänormaalin varovainen lisäämään tahtia. Lopulta meni hermo hissutteluun. Niinpä riivin lenkkivaatteet niskaan ja lähdin kokeilemaan onneani ja sydämen sekä keuhkojen kestävyyttä.

Hieno peiliselfie poseerauksineen on itseasiassa kesältä eli ihan noin ohkaisesti en illan hämärään, flunssan rippeissä lähtenyt, mutta liippaa edes vähän aihetta, eikö? Olin kuitenkin päättänyt, että lähden, vaikka henki menisi – vaikka kävelen ja juoksen vuorotellen, mutta jostain on aloitettava. Rupesi jotenkin jo korpeamaan jatkuva väsymys, hengen haukkominen ja fleguilu. Maisemat olivat ainakin kohdillaan:

Lenkki menikin odotettua paremmin, rauhallisesti, mutta ilman huonoja fiiliksiä. Ennen kaikkea väsymys ja flegmaattisuus, huonovointisuus kaiken kaikkiaan oli tipotiessään! Pintaan nousi taas varovaisuuden ja jatkuvan itseni ja voimieni kuuntelun sijasta liikkumisen ilo ja toivo siitä, että flunssa on vihdoin ohi. Niinpä rohkenin loppuviikosta jo pyöräillä töihin ja lähteä salille kokeilemaan. Lisäksi juoksin viime viikonloppuna Lauttasaaren ympäri. Kyllähän se siitä sitten taas lähti, vaikka vähän jo epätoivoa alkoi mieleeni hiipiä. Vähän riutuneelta tosin omaan silmääni näytän, mutta äkkiäkös sitä voimat taas takaisin nostellaan ja viskellään.

Lauttasaarta ympäri kirmaillessa huokailinkin, että näin tehdään onnellisia ihmisiä – viikonloppuun mahtui muun muassa lapsen kanssa puuhailua, kodin remppaa ja uusia hankintoja eli Design Marketia, normaaliin treenaamiseen palaamista, ihanan aurinkoinen ilma ja merelliset maisemat, Lauttasaaren kallioilla ja metsissä pomppimista, Arabian auringonlaskua, puolukoita…

Nyt tosin on jo viikko pitkällä ja uusi viikonloppukin jo häämöttää. Kiirettä pitää tulevatkin viikot ja viikonlopullekin oli suunnitteilla vanhan/vielä vähän nykyisenkin kodin siivoamista näyttöjä varten, Sirkus Finlandiaa, pojalla alkaa salibandytreenitkin ja sellaista pienempää ja isompaa puuhaa. Postauksen main point oli kuitenkin se, minkä totesin tiistaina spinningissä täysillä polkiessani – urheilu on ihanaa. Se euforinen tunne, kun tajusin, että taas saa painaa täysillä!