Miksi naiset miksi?
Kirjoitan nyt aiheesta, josta ymmärrän, etten pysty antamaan 100% faktatietoa ja joka perustuu paljolti siihen, että ”otaksun”, ”musta tuntuu” ja ”olen ymmärtänyt”. Voin yhtä hyvin olla oikeassa tai otaksua, tuntea ja ymmärtää jotain väärin. Siksi ehkä kirjoitankin – jos joku teistä tietää paremmin, valistakaa minua!
Luin aamulla kahvin seuraksi uusinta Trendiä. Siellä oli juttu toimittajasta, joka on muuttanut Pariisiin, jäänyt sinne ja perheytynyt. Juttu oli tosi kiva, siitä ei siis kiikasta. Mutta sitä jäin miettimään, kun jutussa liipattiin naisena olemista Ranskassa.
Olen ymmärtänyt, että monet liputtavat Ranskaa naiseuden onnelaksi. Lapsia tehdään, mutta naisen on suorastaan velvollisuus jatkaa omaa elämää aivan kuin minkäänlaista perheytymistä ei olisi tapahtunutkaan, sillä lapsen saaminenhan ei saa mitenkään rajoittaa naisen elämää. Hijabin käyttö on myös kielletty naisia alistavana.
Näin Ranskassa.
Trendin jutussa haastateltava kertoi, että imetti lastaan 9 kuukautta, mikä on siis Suomessa ihan ok, mutta aiheutti ranskalaisissa kanssasisarissa huolta ja kommentoitia siitä, miten sinä nyt noin isoa vauvaa vielä imetät. Lisäksi hän toi esiin, että synnytyksen jälkeen on tärkeää riipaista mahdollisimman nopeasti korkkarit jalkaan, huulipunat huulille ja sännätä cocktailille osoittamaan, että täällä sitä vielä ollaan.
Ja minä mietin vain, että mitä vapautta tuo nyt on? Mitä vapautta se on, että muut kommentoivat ja paheksuvat mitä tahansa päätöstäsi imetyksesi suhteen? Tai antavat ymmärtää, miten sinun tulisi olla äiti? Mitä vapautta se on, että sinulle kerrotaan, miten sinun naisena tulisi pukeutua? Mitä vapautta se on, että on näytettävä muille olevansa edelleen geimeissä mukana ja oma entinen itsensä?
Ymmärrän, että maassa maan tavalla ja tapoja on niin paljon kuin on maita ja kulttuureja, alakulttuureja, trendejä, vakaumuksia ja niin edelleen. Jokainen tottakai saa tuntea itsensä vapaaksi aivan miten sen itse haluaa kokea. Mutta minulle vapaus on nimenomaan sitä, että saan vapaasti tehdä omia päätöksiä – ilman, että kukaan tulee kritisoimaan, huolestumaan, kertomaan mitä laki sanoo naisena olemisesta.
Pistää vihaksi, että yhteiskunta määrittelee naisena olemista silloinkin, kun se kuvittelee vapauttavansa heitä. Ja sekin pistää vihaksi, että naiset itse luovat naisena olemiselle, äitinä olemiselle ja kaikelle naiseudelle niin tiukat raamit, että teki niin tai näin, niin saa olla pohtimassa tekeekö kaiken oikein ja niin kuin kuuluu. Mitä jos ei vaan ”kuuluisi tehdä” yhtään mitenkään kuin just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu – olettaen, ettei se nyt ketään satuta tai estä tekemästä samoin.
Olenko ihan väärillä jäljillä? Olenko ymmärtänyt nyt jotain väärin?
Ai niin *Edit*
Vertailun vuoksi: esimerkiksi Kanadassa naispoliisit ovat saaneet luvan käyttää työtehtävissä huivia:
Se on vapautta, että annetaan mahdollisuus ja lupa valita itse.
