Kerro jotain itsestäsi
Jäin tässä eräänä päivänä pohtimaan.
Kun sukkuloi päivästä toiseen erilaisissa verkostoissa, niin töissä että vapaalla, kuulee aika usein kysymyksiä tyyliin ”Hei, kukas sä olet?” ”Kerro jotain itsestäsi?”.
Mitä vanhemmaksi käyn sitä enemmän on myös kokemusta – ihan elämän jokaisella osa-alueella. Olenkin viime aikoina raksutellut pienessä päässäni sitä, miten vaikeaa on yhtäkkiä lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistää ”kuka minä olen” – täysin tuntemattomalle ihmiselle. Minä olen aika paljon, aika erilaisissa rooleissa ja niin paljon enemmän kuin nimeni, tittelini tai lyhyesti tiivistetty jokin muu statukseni.
Ymmärrän, ettei jokaista kysyjää todennäköisesti paljoakaan kiinnosta syvällinen analyysi itsestäni, mutta minäpä jäinkin pyörittelemään tätä kysymystä nimenomaan itseni kannalta – miten minä itse määrittelen itseni? Mitä koen tärkeäksi tai tarpeelliseksi kertoa? Miksi juuri ne tietyt asiat nousevat mieleeni, kun kysytään KUKA MINÄ OLEN.
Töissä voin toki esittäytyä (ja esittäydynkin) positioni kautta. Mutta määritteleekö työni tai opintoni oikeastaan minua tai edes vahvuuksiani? Toki se kertoo suurpiirteisesti mitä olen opiskellut ja ehkä jotain minustakin, että olen ylipäätään päätynyt tähän hommaan. Mutta ei se vielä kerro sitä, mistä olen pohjimmiltani kiinnostunut, millaiset ilmiöt minua kiehtovat, miten olen opintoni painottanut tai millä osa-alueilla olen erityisen hyvä (tai huono).
Kertoisinko perheestäni? Ja jos kerron, määrittelenkö itseni äitinä, naisena, parisuhteen puoliskona, tyttärenä tai pikkusiskona? Kerronko, että olen eronnut vai vain sen, että elän suhteessa ja minulla on lapsi? Kerronko harrastuksistani (yleensä en ellei kysytä) ja jos kerron, mitä yritän sillä nostaa esiin? Kerronko jotain mielenkiinnonkohteistani? Mistä niistä? Mikä on omasta mielestäni itselleni tärkein tai minkä koen erityisen hyvin kuvastavan persoonaani?
Niin. Mikä on itselleni tärkeää minussa? Miten määrittelisin itseni?
Okei, aloitetaan helposta: olen nainen. Rakastan elämää ja nautin siitä parhaani mukaan täysin rinnoin. Olen optimisti ja haluan nähdä ennemmin ratkaisuja kuin ongelmia – haluan myös nähdä asioissa hyviä puolia, mikä ei tarkoita sitä, ettenkö näkisi huonojakin, vaikken niihin jääkään piehtaroimaan. Haluan elää itselleni rehellisesti ja kohdata asioita aidosti. En tykkää teeskennellä. Olen myös sinnikäs ja vaadin itseltäni aika paljon (toisinaan myös läheisiltäni). Olen huoleton, mutta teen tärkeät asiat särmästi. Tykkään kohdata ihmiset aidosti, en vain pintapuolisesti. Katson paljon silmiin ja haluan ymmärtää muita.
Tittelini ei ole minulle tärkeä. Palkan suuruus ei kiinnosta. Tärkeintä on, että saan tehdä sitä mistä täysillä nautin ja että laskut tulee maksettua. Minulle on tärkeää herätä aamulla innoissani ja uteliaana koittavaan päivään. Olen onnellinen, että olen löytänyt oman tieni – sellaisen, jota voin aidosti iloisena kävellä ja rakentaa eteenpäin. Vihaan stressiä, mutta olen aikuisena hyväksynyt sen, että jossain määrin se kulkee aina mukanani – halusin tai en.
Olen myös äiti. Olen puoliso, sisko ja tytär. Jokainen rooli on omanlaisensa, mutta kaikki yhtä tärkeitä. Harrastusteni kautta en itseäni juurikaan määrittele. Liikunta on aina ollut osa arkea, nimenomaan arkea – se ei ole tekijä, jonka pohjalta määrittelisin omaa persoonaani. Tosin se on jalostanut minua paljon. Taiteilen jonkin verran, mutta en pidä itseäni poikkeuksellisen taitavana, kunhan toteutan itseäni.
Ja mitä kerron itsestäni, kun kysytään ”Kuka sä oot? Kerro jotain itsestäsi.”
Kerron nimeni ja sen jälkeen lähinnä hämmästelen. Töissä kerron luonnollisesti tittelini, vapaalla riippuen kysyjästä ja kontekstista, matkoilla erilaisia pieniä nippeleitä. Mutta kyllä, elämänkokemuksen karttuessa se muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Mitä sinä kerrot? Kuka sinä olet?
