Se on edessä parin aamun päästä – uudet työkuviot ja sen myötä entistä aikaisemmat aamut.

Tänään olen vielä lomalla, mutta jäin aamukahvia särppiessäni miettimään, miten ikinä vääntäydyn torstaina töihin noin ylipäätään, puhumattakaan siitä eteenpäin taas koko alkuvuoden ja kevään – totuttua aiemmin vieläpä. Vanhaan työpaikkaan olisin ehkä vielä voinut vain raahautua paikalle ja piristyä hiljalleen. Uudessa työssä ekana päivänä olisi tosi kiva olla vastaanottavaisella mielenlaadulla varustettuna ja pirteällä ja levänneellä mielellä noin kaiken kaikkiaan muutenkin. 

Tyhjä ajatus-blogin Saranda kirjoittikin aiheesta Aamuihminen sinustakin? postauksessaan. Tästä inspiroituneena jäin pohtimaan omia keinojani päästä jalkeille samoihin aikoihin ”kuin kaikki muutkin normaalit, työssäkäyvät ihmiset”. Olen toki ollut ennenkin aikaisia aamuja vaatineessa työssä, mutta viime vuodet olen pystynyt rakentamaan oman kalenterini itse, suht vapaasti – ja kyllä, suosin erittäin mielelläni vähän myöhäisempiä iltapäiviä töissä vastineeksi pikkuisen myöhäisemmistä aamuista.

1. Työmatkaliikunta

Tämä on ehdottomasti kikkojeni ykkönen.

Olen aina saanut itseni ilmiömäisen nopeasti ylös ja liikkeelle, hyvin hyvin aikaisinkin, kun menen töihin millä tahansa muulla kuin autolla tai julkisilla. Usein pakkaan illalla jo reppuun vaihtovaatteet, aamupalan ja kaiken muun tarvittavan sekä katson aamuksi tarvittavan vaatesetin valmiiksi. Niinpä hyppään suoraan kuteisiin sängystä ja muutun ihmiseksi vasta työpaikalla suihkussa. Lisäksi raitis ulkoilma heti aamusta saa takuuvarmasti heräämään. Tärkeintä on lähteä ennen kuin koko homman ehtii kyseenalaistamaan ja sitä kautta laiskistumaan tai mukavoitumaan.

2. Kahvi ja suihku

Mies osti mulle uuden termosmukin ja kertakäyttöisiä take away-kuppeja työmatkaa silmällä pitäen. Pure love 😀 Yksi kikkani on kiireen tullen riipaista aamupala matkaan mukaan, kahvin kanssa. Minä en koskaan jätä aamupalaa väliin, en koskaan. Tarvitsen ruokaa säännöllisesti ja se alkaa aamusta.

Olen myös niitä ihmisiä, jotka heräävät lämpimässä tulikuumassa suihkussa. Ne ovat salainen aseeni ankeisiin aamuihin. Jos suihkuun ei ole aikaa/kiinnostusta/tarvetta riittänee kasvojen pesu vedellä, sekin freesaa väsynyttä naista.

3. Aikaisempi nukkumaanmeno

Tämä nyt on itsestäänselvää ja olisi pitänyt olla ensimmäisenä. Eli ei kai siinä muuta kuin iltaisin aiemmin petiin niin lapsi että aikuiset, jotta aamut eivät iske niin pahasti vastaan herätessä. Hiljalleen uusi rytmi muuttuu rutiiniksi ja alkaa sujumaan (tässä kohtaa en voi kuin nostaa peukut pystyyn ja toivoa, että näin todella käy).

4. Rutiini

Pitänee kehitellä aamuihin entistä tykimmät rutiinit. Mikäli en lähde pyörällä tai juosten (eli niin nopeasti kuin mahdollista), niin ehkäpä seuraavanlainen runko voisi toimia: herätyskello soi, ei torkutusta, kahvi keittymään, suihkuun, suihkun jälkeen heti meikit kasvoille, aamupalalle ja menoksi.

Toiseksi vaihtoehdoksi mietin, että mikäli tuo uusi aikataulu toimii (aiemmin nukkumaan jne..), niin voisin vihdoin tilata Hesarin joka aamulle. Nyt se tulee vain viikonloppuisin. Aamulla kukonlaululla ylös, yllä mainitsemani rutiinit, mutta menoksi-kohdan tilalle ehtisin vielä lisäämään rauhallisen aamupalan ja lehden. Miksipä ei.

5. X-faktorit

Vielä en ole keksinyt, miten valjastan lapsen ja miehen mukaan tähän missiooni. Onko ideoita? Miehestä nyt ei juurikaan tarvitse murehtia, aikuinen ihminen, mutta lapsi. Olen yrittänyt kertoa aamu-uniselle ja toisinaan aamukärttyiselle lapselle, että pian äidin on lähdettävä entistä särmemmin ja aikaisemmin töihin, että aamuihin ei liiemmin jää nyt sitten aikaa änkyröinnille. ”Mulle ei käy.” Aha. ”Sehän tarkoittaa vain sitä, että tästä eteenpäin syöt aamupalan päiväkodissa” ”Mulle ei käy.” Selvä. Tämä rekisteröity. Niin, ja kyllä se mieskin osaa repiä mua takaisin kainaloon, kun minä yritän tehdä kaikkeni noustakseni ja vastustaakseni torkuttamista.

Että se siitä lehtitilauksesta ja tehokkaasta, mutkattomasta lähtemisestä. Pitänee kesyttää kaikki tässä talossa parissä päivässä.