Maanantaita!

Lenkkifiilikseni – tai treenifiilis ylipäätään – on viime aikoina vaihdellut todella paljon. Liikkuminen on pääasiassa aina hauskaa, sillä en lähde yleensä liikkumaan, jos musta ei tunnu, että se on hyvä idea.

Viime aikoina on kuitenkin ollut täysin poikkeukselliset ajat, sillä tuntuu, että flunssakerroin on sahannut hyvä viikko – tulenko sittenkin kipeäksi viikko – hyvä viikko – ehkä sittenkin iskee flunssa viikko – ihan ok viikko – no, nyt se flunssa kai ihan viimeistään iskee päälle – eipäs sittenkään – syklillä. Niinpä olen välillä repinyt itseni sohvalta ulos ihan vain kokeillakseni kummalla viikolla nyt mennään.

Tämä on puolestaan johtanut siihen, että vähän varoen ja kuulostellen on tullut liikuttua. Olen välillä juossut, välillä hölkännyt ja välillä kävellyt, välillä kai kaikkia yhtä aikaa – fiiliksen ja olon mukaan. Ja kyllä, ottanut normaalia iisimmin kaiken kaikkiaan. Hyvillä viikoilla olen juossut maailmanluokan lenkkejä ja huonoilla manannut, että iskisi nyt piru vieköön sitten kunnolla, jos on jokin virus tullakseen.

Pakko myöntää, että alkaa hiljalleen syömään naista, kun en oikein osaa päättää että pistelläkö reippaasti menemään vai pitäisikö sittenkin himmailla, ettei iske mitään pahempaa. Välillä meinaa tuskastuttaa lenkillä kuunnella vähän turhankin tarkkaan sykettä ja miettiä, että onkohan nyt fiksua juosta (tai rehata ylipäätään) – ja hidastaa vähän ihan varmuuden vuoksi. Etenkin, kun on tottunut normaalisti kirmailemaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. 

Mutta koska tykkään nähdä asiat hyvinä, niin kyllä tämä tästä – niin kuin kaikki muukin yleensä. Viime viikko meni juoden Finrexiniä ja kärsien typerästä päänsärystä – sehän ounastelee siis sitä, että tämä alkava viikko on jälleen se hyvä viikko. Joohan..?