Taas on se aika vuodesta. Olemme viime päivinä selailleet melkoiset määrät erilaisia kohteita ja lentoja, samalla on pyöritelty vimmatusti karttaa ja raaputeltu päätä pohtien relevanttia ja kaikkia kiinnostavaa reissukohdetta.

Viime vuonna pohdimme hyvinkin turvallisia ja perusvarmoja vaihtoehtoja, mutta koska edellinen reppureissu lapsen kanssa osoitti, että Eppu on todellinen trävelleri, niin tällä kertaa olemme uskaltaneet jo katsella kohteita vähän laajemmalla skaalalla.

Viime reissulla julistin, että seuraavaksi lähdetään kyllä länteen! Viime vuosina on lentokone viipottanut Helsingistä joko suoraan etelää tai sitten itää kohti sen verran tiuhaan, että vaihtelu ei olisi pahitteeksi. Idässä on eittämättä halpaa reissata, mutta ei kai kukaan jaksa samaa showta koko ajan?

No, mutta niinhän siinä kävi, että ensin harottiin sitä itää läpi kuitenkin. Olen pohtinut Sri Lankasta lähtien, että Vietnam voisi olla kiva paikka rallatella läpi. Siitä siis aloitettiin. Lapsen kanssa ei viitsisi vajaassa kolmessa viikossa Hanoista Saigoniin sentään puuskuttaa, joten päädyimme tiirailemaan etelän saaria – Con Dao tai Phu Quoc olisivat ehkä olleet meidän valinta.

Mitään ei ole kuitenkaan kiva pureskelematta niellä, joten halusimme pohtia myös muita vaihtoehtoja. Niinpä pääsimme kartalla Malesian kohdalle. Vähän jo innostuin reitistä Singapore – Tioman island –  Perhentian islands – Kuala Lumpur – kaksi isoa kaupunkia, saaria ja rantaa – mutta mies ei sitten ihan niin paljoa. Singaporessa olisi ihan mielettömän paljon tekemistä lapsen kanssa!

Mies heitti vastapallona Sumatran..hmm..miksipä ei. Mutta onko se kuitenkin vähän hankala lapsen kanssa..?  Heitin takaisin Indonesian – jos oikein varmoilla lähdetään pelaamaan, niin mites Bali? Ajatus kännisistä surffareista ja turisteista ei houkutellut, mutta niinhän me viime vuonnakin tehtiin – lennettiin Phuketiin ja jatkettiin univelat nukuttuamme tukka putkella eteenpäin.

Balin kyljessä on saaria kyllä, mistä valita. Ja niinpä erehdyin katselemaan niitä hieman tarkemmin – Lombokilla näyttäisi olevan Mount Rinjani. Mutta Rinjanin huipulle päästäkseen pitäisi internetin mukaan varautua 2-3 päivällä (ja teltalla ja lämpimällä vaatetuksella), ja se ei nyt muutenkaan tuntunut olevan 6-vuotiaan kanssa kuljettava reitti. Bali on todennäköisesti kerralla niin nähty, että sinne tuskin toista kertaa haluaisin lähteä – niinpä päätimme mennä sinne joskus ilman lasta (tai vähän ikääntyneemmän lapsen kanssa) ja tetsata samalla Rinjanin huipulle. Ja nythän se Rinjani siellä puskee tuhkaa taivaalle eli eiköhän se jää senkin puolesta hieman tuonnemmas.

Ja sitten muistimme, länteen! Sinnehän piti lähteä. Kuuba on kiehtonut jo pienen tovin. Ja nythän sinne kannattaisi rynnätäkin, ennen kuin sekin ehditään pilaamaan 7 eleveneillä ja mäkkäreillä. Mutta entäs Etelä-Amerikka? Onkos siellä jotain kivaa, lapsen mentävää – käänneltiin ja väänneltiin karttaa. Kolumbiaan pitää vielä joskus päästä, mutta ei ehkä nyt. Mies löysi halvat lennot Uruguay:n, mitä siellä olisi? Ja heti perään Jukka löysi toiset halvat lennot – Brasiliaan, Sao Paoloon.

Olen käynyt Brasiliassa rinkan kanssa vuonna 2005. Olisi ehkä ollut kiva keksiä jotain uutta tältä kartalta, mutta toisaalta… Sao Paolosta putputtaa aikas helposti Ilhabelan saarelle..hmm.. Reitiksi valikoitui noin äkkiseltään Sao Paolo – Ilhabela – Paraty – Ilha Grande – Rio de Janeiro ja Riosta sitten kotiin. Sounds like a plan!

Ilhabela

Paraty

Minä Ilha Grandella 2005

…ja sitten vaan töitä pakertamaan ja lomaa odottelemaan. Lupasin ostaa Epulle boogie boardin, jotta voidaan opetella surffaamaan. Kajakointi ja snorklaus jo osataankin. Vitsi, miten ihanaa lähteä reissuun lapsen kanssa! Kuinka paljon tälläkin matkalla taas opitaan! Viime reissun jälkeen sanottiin päiväkodistakin, että Eppu oli kasvanut harppauksin isommaksi pojaksi. Mikä ihmistä enemmän kasvattaisi kuin matkustaminen ja erilaisten ja uusien asioiden näkeminen ja kokeminen?