Pois arjen oravanpyörästä
Anteeksi, nyt on ollut vähän ajatus kateissa. Mielessä pyörii sata määrin postausaiheita, mutta energiaa ja luovuutta ei ole riittänyt siirtämään niitä tänne alustalle. Syksy – se se kai on iskenyt hieman minuunkin.
Lisäksi olen paininut sen kanssa, mitä haluan tänne kirjoittaa. Millä on jotain arvoa? Tarviiko sillä olla arvoa? Kenelle?
Tuntuu, että syksy kirii ohi. Pian on jo marraskuu, sitten tuleekin joulu ja äkkiä onkin vuosi 2016. Viikonloput hupenee kalenterista, työpäivät venyy ja vanuu iltoihin ja tuntuu, että koko ajan saa olla menossa.
Olen pohtinut prioriteetteja vähän joka suhteessa. Mikä on tärkeää? Mitä minä itse haluan? Mikä tulee ulkoapäin?
Parin kuukauden päättömän menemisen ja tekemisen jälkeen, olen päättänyt tässä menon keskellä vähän pysähtyä ja kuunnella itseäni. Karsia pois turhat energiasyöpöt ja negatiiviset tekijät. Stressi tulee usein ulkoapäin (tai ainakin minulle tulee) – tuntuu, että sinulta vaaditaan kaikkea, joka suunnasta. Entä jos en vain suostu siihen? Rauhoitan itse itseni enkä suostu ottamaan kierroksia muiden puolesta tai muiden töppäyksistä. Muu maailma pyörii kyllä tuolla, minä voin varmasti tallustaa mukana sitä tahtia mikä milloinkin sopii omille töppösille (ja hermoille).
Näillä eväillä työpäivään, joka alkaa tänään vähän myöhemmin ja päättyy sitäkin myöhemmin, jeah! Jaksaa jaksaa. Kai niinkin voi käydä, että kyllästyy stressaamaan ja kiirehtimään? Minä kyllästyin, ei jaksa. Paljon kivempaa keskittyä hetkeen ja löytää kivoja asioita ihan pienistä jutuista. Kyllä asiat hoituu. Aina ne on hoitunut ja hoituu nytkin. Eiköhän tähän ikään mennessä ole jo sen verran luottamusta saanut itseensä, että tietää osaavansa.
Hypätkää muutkin pois, ei jakseta pingottaa, eihän?
