Syysretkistä puheenollen, vietimme viime viikonlopun ystäväporukalla mökillä rapujuhlien merkeissä. Tai ”rapujuhlien”, mutta mökillä ja hauskalla porukalla yhtä kaikki.

Mies naureskeli seesteisille kuvilleni ja kyseli elämmekö nyt sitä kuuluisaa kulissielämää. Eli ei, reissu ei ollut kauttaaltaan aivan niin seesteinen kuin kuvat antavat ymmärtää. Muistaakseni toimin DJ:nä laulaen ja tanssien villisti keittiössä muutaman muun sitkeän mukana vielä sunnuntaiaamuna viiden maissa.

Kaikesta hurlumheistä huolimatta viikonloppuun mahtui myös vähän rauhallisempaa puuhaa – väsäilin meille salaatit ja kiikutin ne järven rantaan nuotion äärelle viinipullon kera, sillä välin mies hoiteli meille loimulohta. Lisäksi hiippailin kaverin kanssa metsässä noukkimassa mustikoita ja puolukoita ja etsimässä sieniä. Soutelin järvellä kuunsillalla ja juoksin saunasta järveen ja järvestä saunaan useampaan otteeseen. Istuin takan edessä tuijottelemassa liekkeihin, tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhoihin entistä syvemmin.

Ja jälleen koitti uusi maanantai, jolloin lähdin hymyillen kohti arjen tuisketta.

Johtuneeko siitä, että olen syntynyt syyskuussa, mutta syksy taitaa lähennellä lempivuodenaikaani. Tulevana viikonloppuna ”retkeillään” taas, tällä kertaa lapsen kanssa, siitä lisää sitten tuonnempana.