Pohjalla

Tällä hyvinvoinnin ja treenaamisen aikakaudella ei taida olla enää mitään sellaista, mitä ei olisi jo vähintään kertaalleen kirjoitettu tai blogattu. Veikkaan, että kuntoilun lähtökohdat ja peruspilarit alkavat olla kaikkien halukkaiden tiedossa.

Siksipä ei taida olla kummoinenkaan uutinen, että kuntoni ja treenieni pohja rakentuu hyvin vahvasti sen ympärille, että peruskunto on kohdillaan. Kun peruskunnon ylläpito on reilassa, on helppo lähteä kehittymään suuntaan jos toiseen. Itse pidän kuntoni pohjarakenteita ja tärkeintä ainesta kasassa mm. juoksemalla, uimalla, pyöräilemällä ja hiihtämällä. Ennen kaikkea rakastan kerralla koko kroppaa rasittavaa ja kehittävää liikuntaa (siis sitä uintia ja hiihtoa vaikkapa).

Peruskunnon ollessa kohdillaan on helpompaa (ja järkevämpää) lähteä kiipimään mäkiä ylös, spurttailemaan, loikkimaan, vauhtileikkimään ja/tai vaikkapa hakemaan voimaa kroppaan salilta.

Itse huollan peruskuntoani ihan vain kuuntelemalla itseäni. Joskus juoksulenkki menee kevyeksi hölkäksi ihan itsestään, turha yrittää vetää 12km/h, jos ei lähde. Kroppa kyllä kertoo, että nyt himmaillaan ja keräillään taas pohjia, jotta vähän päästä tuntuu taas hyvältä kiskoa kovempia pätkiä. Joskus voi olla järkevää vaikka vain kävellä, sitä kai munkin pitäisi tehdä enemmän. Uinti tulee itselläni kuvioihin kausittain, yleensä silloin, kun juokseminen ei jostain syystä nappaa tai kaipaan muuten vain vaihtelua.

Monipuolinen tekeminen ja itseni ja fiilisteni kuunteleminen taitaa olla oman treenaamiseni A ja O. Sitä teen, mikä tuntuu hyvältä.

Olen ehdottomasti enemmän ulkona kuin sisällä liikkuja. Kuntosalilla en saa itselleni samalla tavalla raikasta ja kevyttä oloa kuin vaikkapa hiihtämällä ja juoksemalla. Huomaan oireilevani tukkoisella ja tunkkaisella ololla, jos olen käynyt viikon päivät vain salilla. Sekä mieleni että kroppani kaipaa kestävyystreeniä ja ulos.