Puistoillen ja tutustuen

Helsinkiin paluumuuttamisen jälkeen olen lähinnä hihkunut, kuinka näppärä ja virikkeellinen paikka Helsinki lapsen kanssa on. Lähiössä, omakotitalossa asumisessa on ehdottomasti omat hyvät (ja huonot) puolensa, kuten ihan joka paikassa varmasti, mutta tunnen sen ihan mahanpohjassa asti, että viihdyn kaupungin vilskeessä ja menossa. Myös lapsi on kotiutunut lähes ilmiömäisesti, mitä alkuun hirmu paljon pohdin, jopa vähän jännitin ja pelkäsin.

Yksi suuri ero lähiöstä kaupunkiin on se, että kaupungissa on lähdettävä aina lapsen kanssa itse ulos. Tai ainakin vielä koen sen tarpeelliseksi, kun on kyseessä alta 5-vuotias tyyppi. Omakotitalossa opimme hiljalleen siihen, että lapsi leikki pihoilla naapurin lasten kanssa ja äiskä ja iskä saattoivat puuhailla omia, pieniä juttujaan joko sisällä tai pihalla – samalla kaikki aikuiset pitivät silmällä kaikkien lapsia. Viime viikkoina olemmekin saaneet ensi kosketukset lähialueiden ja oikeastaan vähän isommankin alueen puistoihin. Meidän tämän hetken suoksikki on ehdottomasti linjapuisto. Siellä on mahdollisuus vaikka mihin kivaan! Olemme jo muutamana iltapäivänä jumittaneet sinne useammaksi tunniksi.

Linjapuistossa ensimmäistä kertaa ollessamme törmäsin heti alkuunsa muutamaan tuttuun lapsineen ja sen lisäksi kouralliseen täysin uusia, mukavia ihmisiä. Tuttuja viipotti vastaan myös Night Marketissa ja vähän siellä sun täällä, pitkin kaupunkia. Voi olla tuuria ja sattumaa, mutta vaikutti siten, että olen ollut siitä lähtien sataprosenttisen varma, että Helsinkiin takaisin muutto on ollut vain ja ainoastaan hyvä asia. On paljon perheitä ja vanhempia, jotka ovat kaikki samassa tilanteessa ja ovat riittävän rohkeita ja ennakkoluulottomia aloittamaan keskustelun. Linjapuistossa eräs puolituttu isä sanoikin, että nämä puistot taitavat olla lopulta tärkeämpiä vanhemmille kuin suoranaisesti lapsille.

Olen itse puistoillessani sellainen, että tykkään osallistua lasten juttuihin. Viimeksi linjapuistossa pelasimme sählyä ja minä juoksentelin siellä siinä missä lapsetkin. Nyt poikamme ehdoton suosikki on juosta tuossa kuvien altaassa hippaa, kissaa ja hiirtä, rosvoa ja poliisia – jokainen voi valita oman versionsa siitä, että muut juoksee karkuun ja yksi ottaa kiinni. Olisi äärimmäisen tylsää mennä puistoon tumput suorina pönöttämään ja jäätymään paikoilleen. Jos lapseni tekee jotain yksilösuoritusta, niin minä menen vaikka apinapuihin heilumaan tai kiipeän seittiä ylös.

Nähdään ja höpötellään linjapuistossa, jos törmätään!