Ratsaisitko lapsesi puhelimen?

Olen käynyt viime vuosina useammassa foorumissa keskustelua siitä saako vanhempi ratsata lapsensa puhelimen. Tai oikeammin milloin ja millaisen huolen kanssa vanhempi voi sen tehdä.

Kuva täältä

On arkipäivää, että lapset ja nuoret tötöilevät netissä ja somessa. Mun mielestä se on enemmän kuin ymmärrettävää – lapset ja nuoret ovat kännyköidensä ja appiensa kanssa sellaisen edessä, ettei taitoja, tietoa ja ymmärrystä vielä mitenkään voi olla riittävästi. Syy-seuraussuhteet ovat lähes kaikilla peruskoulun loppuun asti enemmän tai vähemmän oppimisen alla. Ja kuten ihan varmasti kaikki tiedämme – osa aikuisistakin vielä opettelee. Siksi on myös enemmän kuin ymmärrettävää – oikeastaan suotavaakin – että vanhemmat seuraavat ja valvovat lastensa puuhia netissä.

Tässä keskustelussa on kuitenkin useita näkökulmia ja mielipiteitä. 

Kuva täältä

On heitä, joiden mielestä on ihan ok tsekata lapsen ja nuoren kännykkä ihan milloin vain. Mutta on myös heitä, jotka kunnioittavat lapsensa yksityisyyttä loppuun asti. Ja sitten kaikkea tältä väliltä. On sopimuksia yhdessä lapsen ja nuoren kanssa ja sitten on heitä, jotka eivät kerro lapselle silloin tällöin selaavansa luurin tai selaushistorian läpi. On myös heitä, jotka stalkkaavat somen kautta lapsensa puuhia tavalla tai toisella.

Poliisin kanssa asiasta juttelin ja heidän (tai yhden heistä) näkökulma oli, että huolen herätessä on vanhemman viisasta ratsata lapsensa puhelin, koska vanhemman vastuu. Silti, jos oikein tarkkoja ollaan, niin laissa on muutamiakin pykäliä, kuten viestintäsalaisuuden loukkaus ja törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus, joiden perusteella näissä jutuissa mennään veteen piirretyllä viivalla (pykälät löytyvät finlexistä). Sekin on ehkä hyvä näkökulmana tähän tuoda, että rikosilmoituksen jälkeenkään ei poliisilla ole lupaa selata nuoren puhelinta ilman hänen suostumustaan. Äkkiseltään siis sanoisin, että yksityisyyden suoja vaikuttaa olevan aika tiukka meillä Suomessa.

Ihan jo disclaimerina sanon tässä, että en ota tällä postauksella itse kantaa (jos siis joku niin erehtyy tästä päättelemään). Haluaisin vain kuulla teidän mielipiteitä ja näkökulmia, koska keskustelu tämän ympäriltä on hyvin polveilevaa ja monimuotoista. Ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta.

Miten te siis näette tämän tai onko teillä kenties jo ihan käytännön kokemusta tai sopimuksia lapsen ja nuoren kanssa?