Reissukuumetta ja pakkaushinku
Nyt se on alkanut. Reissukuumotus ja pakkaushinku.
Tekisi mieli kaivaa jo rinkka esiin (ellei se olisi tällä hetkellä veljen matkassa Costa Ricassa ja Panamaa kokemassa)…
…alkaa latomaan lomavaatteita esille ja pohtia tarkoituksenmukaisia reissuvaatekokonaisuuksia. Niitä olisi tässä vielä pari viikkoa aikaa vaihdella, kokeilla ja veivailla, jotta rinkassa matkan alkaessa todella olisi kompakti ja pätevä setti. Ja toki etsiä kissojen ja koirien kanssa niitä yksilöitä, jotka talvi on piilotellut kasojen alimmiksi.
Tässä vähän käytännöllisempi setti kasaantumassa Afrikan vuoristoon – siksi ei juuri korkkareita ja hellemekkoja näy.
Nyt olisi vielä hetki aikaa miettiä onko kaikki tarpeellinen todella jo olemassa (tai karsia kaiken epätarpeellisen joukosta se oikeasti asianmukainen). Oli hyvä tsekata ajoissa ainakin passi, sillä se menee tänä vuonna umpeen sekä minulta että pojalta. Lisäksi olen hiljalleen kartoittanut aurinkolasien sijainnin, varvastossujen piilopaikat sekä inventoinut purkit ja purnukat…
Tällä kertaa päätimme aurinkorasvat tilata suoraan lentokoneeseen. Eivät vahingossakaan aukeile rinkkaan lentokoneen ruumassa. Ensimmäisestä majapaikasta lupailtiin pojalle rantaleluja mukaan saarien hyppelyn ajaksi, mahtavaa, sekin on siis hoidossa!
Ehkäpä vielä viikon maltan surffailla asian tiimoilta ajatuksentasolla, jonka jälkeen voisin jo hissun kissun alkaa tekemään pieniä vaatepinoja sohvalle. Se on minun pakkaustyylini pidemmille reissuille. Kerään vaatteita noin viikon ajan sohvalle (onneksi niitä on kaksi) – ensin melkolailla kaikenlaista, joista sitten hiljalleen järkeistän hommaa. Jos olen oikein reipas, saatan koepakata rinkan ja miettiä vielä muutaman kerran paljonko todella arvostan reissun päällä sitä, että hellemekkoja on kuitenkin 2 vähemmän ja kenkiäkin vain välttämättömään tarpeeseen ja bikineitä vain yhdet.
Olen viime vuosina alkanut pakkaamaan yhä enemmän siten, että voin heittää jotain pois reissun päällä. Nytkin ajattelin pakata mukaan wife beatereita vanhimmasta päästä, jotka voin auringonhaalistamina heittää roskiin reissun päätteeksi. Afrikassa jätin vaatteita ja turhaksi käynyttä tavaraa kylän asukkaille ja muun muassa vanhat Niken juoksulenkkarit orpokotiin paremmalle käytölle, myös reissupuhelin jäi sinne – sen saa aikanaan joku lapsista koulusta valmistumisen kunniaksi.
Ihan pian, ihan pian pääsemme kirmailemaan auringonlaskuun!
