Reporangan perjantaipulla

Koska sekä henkinen että fyysinen olotila on justiinsa nyt tämä:

Kyllä, se olen minä siellä killumassa oksalla. Niin palkitsin itseni pullalla. Olen sen ansainnut. Huoh. Ja pullastahan pitää toki olla myös kuva.

Kesällä – oikeammin loppukesällä – kirjoittelinkin, että otetaan iisisti nyt ja nautiskellaan, kun se on vielä mahdollista. Ennustin ja tiesin, että syksyllä kiire räjähtää käsiin. No, nyt se on räjähtänyt. Päivät ja oikeastaan illatkin kirmailen kuin päätön kana sekä töissä että osittain myös siviilissä. Että hurlumhei! Yllättävän hyvin sitä ollaan kuitenkin onnistuttu pitämään langat käsissä, organisoimaan ja priorisoimaan hommia, urheiluun ja lepoonkin on yllättävästi onnistuttu tirauttamaan aikaa. Eli menossa on enemminkin sellainen hallittu kaaos kuin ihan totaalinen katastrofi. Mutta! Nyt olen lopettelemassa työpäivää – otan ylityötunteja pois, haen pojan päivähoidosta ja ajelen uuteen kotiin, josta isänsä hänet noutaa – pakkaillaan rauhassa ja lähdetään Tampereelle lillumaan kylpylään, syömään, urheilemaankin sekä ennen kaikkea juhlimaan häitä sekä toivottavasti myös tapaamaan ihmisiä, ystäviä ja tuttavia sekä sukulaisia. Tulee juuri oikeaan aikaan pieni breikki! Sattuipa sopivasti viikonlopulle mun synttäritkin!

Rentouttavaa viikonloppua! Nyt katkeaa tämän mamman kiire ja stressi – juuri sopivasti, kun migreeni/päänsärky kolkuttelee takaraivossa kunnollisen levon puutteesta.