Sadonkorjuu

Ei, en vielä ole vaihtanut syksymoodiin. Huh, sentään. Kesästä ja lämmöstä nautitaan tasan niin kauan kuin sitä kestää – ja vaikka viikko päälle vielä teekupin, neuletakin ja villasukkienkin kanssa.

Sadonkorjuu on ajankohtaista ja mielen päällä tällä hetkellä lähinnä siksi, että kävimme tässä taannoin Tampereella korjaamassa marjasatoa pakastimeen.

Aiemmin jo kirjoittelinkin mustikkaretkestä Sipoonkorpeen – nyt mustikat saivat kaverikseen herukat, vatut, raparperit ja karviaiset. Mansikat (ja herneet) ehtivät mystisesti menemään minulta tänä kesänä ohi. Toisaalta ei pitäisi ihmetellä, sillä tämä kesä on menty mahdotonta kyytiä. Onneksi on äiti, jolta löytyy mitä ihmeellisempiä asioita pakastimesta – myös lisää mustikoita ja niitä uupuvia mansikoita.

Meidän perheessä kaikki mussuttavat marjoja, mikä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että minä rakastan marjojen kanssa puuhailua – tykkään samoilla metsissä ja könytä puskissa noukkimassa, perkaaminen on minulle lähes meditatiivista, puhumattakaan leipomisesta ja unohtamatta, että marjoja on kiva syödä ihan vain sellaisenaan.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin perkasin muutaman rasiallisen miehen äidille jääkaappiin kiitokseksi – hänen puskilla kun kerran oltiin. 

Ja niin! Kaikelle muulle olen keksinyt käyttöä, mutta mitä ihmiset tekevät karviaisista?