Sadonkorjuuhommissa
Nyt on se aika vuodesta, kun korjataan satoa ja laitetaan mökkejä talviteloille. Luonto tarjoaa vielä viimeiset antimensa ennen talvea ja lunta – ja pakastimet pullottaa. Tai ainakin meillä. Huh, melkein hiki meinasi tulla, kun pelattiin tetristä omamme kanssa. Edelleen vähän jännittää avata pakastinta, ettei kaikki kaadu syliin.
Anopin siirtolapuutarhamökki on niin säilöjän, puutarhailijan kuin kotoilijankin paratiisi. Mekin olemme kuin huomaamatta alkaneet viettää siellä kesä kesältä enemmän aikaa. Tänä kesänä meikäläinen tarttui jo liikaa kyselemättä ruohonleikkuriin ja luontevasti kitkin kukkapenkit. Mies kiinnitteli sillä välin riippumattoa paikoilleen ja osti grillinkin.
Vielä viime vuonna noukittiin kotiin vain muutama rasiallinen vadelmia, vähän herukoita ja karviaisia. Tänä vuonna kotiin kannettiin jo vähän enemmän vadelmia, lisäksi raparperia, tomaattia, lehtikaalia ja omenat. Mökin antimien lisäksi olemme tarponeet metsissä ja noukkineet puolukoita. Minun äidiltäni saimme vielä monta pakastepussillista mustikoita ja vähän lisää puolukkaa. Luojalle kiitos, ettemme kumpikaan pidä sienistä – ne tästä vielä puuttuisivatkin.
Ihanaa syksyä! Meillä alkaa täällä kotosalla vähintäänkin hillotalkoot. Pohdittiin myös omenasiiderin tekoa. Lisäksi huomenna olisi tarkoitus leipoa, sillä keskiviikkona on mun synttärit – taas akka vanhenee paperilla vuoden. Mikä ihana tekosyy syy syöttää kaikki tutut ja puolitutut ähkyyn ja kiikuttaa kakkua ja piirakkaa myös töihin!