Sekalaisia pohdintoja treenivaatteista (ja vähän koosta)

Nyt, kun alennuksista lähdin täällä hihkumaan ja huutelemaan (SurfStitchilla muuten kamppis jatkuu vielä lisäajalla), niin jatkan vielä vähän. Piipahdin nimittäin viikonloppuna Stadiumilla ihan muissa asioissa, mutta kuinkas ollakaan siinä sivussa silmään pistikin parit värikkäät jumppatrikoot ja -topit. Tajusin, että nythän niitä saa pienemmällä ja osasta vähän isommallakin alennuksella.

Luonnollisesti, koska olin välipäivistä myöhässä, niin rekeissä roikkui pääasiassa enää kokoa 34. Jokinlaista hullunkurista huvitusta se minussa kieltämättä herätti. Tammikuun tsemppi on selvästi päällä. Kävin ihan varmuuden vuoksi sovittamassa ja kuinkas ollakaan ne sopivat hyvin päälle (kokeilin sovituskopissa kyykätäkin, ettei sitten salilla ratkea hanurista). On siis onni olla kokoa 34-36! Ainakin alennusmyyntien aikaan.

Vaikka olen urheillut oikeastaan aina ja isälläni on muun muassa urheilutarvikeliike, on melko käsittämätöntä, etten ole koskaan ollut sen ihmeellisempi välineurheilija. Urheiluun liittyvät härpäkkeet ja vaatteet olen pitänyt aika minimissä. Ne ovat ostoslistallani poikkeuksetta loppupäässä – ostan aina ennemmin vaikkapa unelmieni farkut tai tennarit, kuin uudet jumppatrikoot. Uudet lenkkaritkin ostan vasta, kun edellisistä tulee varpaat läpi ja kantapäästä on kangas hiertynyt auki.

Olen juuri se tyyppi, joka juoksee sopivan iilin tullen vaikka tennarit ja collegehousut jalassa, jos ei ole sattunut lenkkareita tai sen kummallisempia lenkkivermeitä matkaan. Olen esimerkiksi lähtenyt ex tempore veljeni luona lenkille, lainaten häneltä puolet vaatteista – ottaen huomioon, että kokoeromme on huomattava, ja juossut Pärnuun ympäri tennareissa, sillä lopputulemalla, että molemmista isovarpaista lähti kynnet. Mitäs vielä..?

(kuvassa veljen huppari päällä lenkillä – my size)

Toisaalta taas en pääse lähtemään oikein minnekään ilman, että olen pakannut mukaan normivaatteiden lisäksi ainakin jotain ulkoliikuntaan ja jotain mahdolliseen sisäliikuntaan sopivaa. Pitää kaikesta huithapeliudestani huolimatta miettiä optimaalinen vaatetus niin lämpimämpään päivään että huomioida silti, jos tuleekin kylmempi tai vaikkapa sataa. Viime vuosina olen hitusen enemmän kiinnittänyt huomiota myös treenivaatteisiin, siis enemmänkin niiden tarkoituksenmukaisuuteen ja jopa teknisyyteen – yllä olevassa kuvassa on esimerkiksi tilaukseni isältäni. Mies siitäkin toki ehti naljailemaan, että nytkö minustakin sitten vihdoin tulee keski-ikäinen välineurheilija ja teknisissä vermeissä hiihtävä typykkä. En mää usko.

Tuon lähemmäs en varmaan tule pääsemään – eli suht ok niin alta että päältä, mitä nyt kaulassa Makian huivi ja päässä Svean pipo, hanskat veikkaan olleen myös ihan perustumput. Salipukeutumisesta en varmaan edes uskalla laittaa kuvaa..

Todella toimivat collegehousut jalassa. Kuin tehty vaikkapa askelkyykkyyn.

Semmoisia mietteitä tähän hätään. Ei se niin nuukaa kuulkaa ole. Pääasia, että pysyy liikkeessä tai ylipäätään lähtee liikkeelle ja panostaa hyvään oloonsa ja terveyteensä. Ei liikkumaan lähtemisen tarvitse pukeutumiseen kaatua. Pidemmän päälle on ihan kivaa hikoilla siihen tarkoitettuihin ja suunniteltuihin vermeisiin, mutta sitäkin tärkeämpää on tekemisen ja menemisen ilo. Nuokin collegepöksyt taipuivat ihan hienosti kyykkyyn, kun vähän nosti haaruksia korviin.