Supersankareidenkin pitää välillä nukkua

Siinäpä se otsikossa lyhykäisyydessään tuli. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä vielä aiheesta sellainenkin:

Olen päässyt viime aikoina näkemään ja kokemaan supersankarin elämää läheltä, itse asiassa meille on tainnut muuttaa asumaan yksi sellainen. Paita meinasi jo kasvaa tuohon pieneen ihmiseen kiinni – ja kuten oikea supersankari, niin tämäkin on vain alterego. Pienelle miehelle on tärkeää, että ihmisten ilmoille mentäessä viitta peitetään, jolloin hän vaikuttaa ulkopuolisista aivan tavalliselta pikkupojalta. Viitta ja supersankaruus on paljastettu vasta harvoille ja valituille. Ja nyt tietysti äiti pilaa koko jutun ja kertoo sen täällä tyhmässä blogissaan.

Mutta onhan supersankarina eläminen eittämättä raskasta. Erittäin raskasta myös äidille – etenkin silloin, kun vaatteet päällä pitäisi saada myös nukkua. Lopulta kolmannen päivän jälkeen saimme puhuttua tuon paidan pesuun. Nyt meillä asuu taas yhden pesukoneellisen ajan ihan tavallinen pikkupoika. 

Meillä on myös lapsen kokoinen karhupuku, joten olemme asuneet hetken myös vuoristokarhun kanssa. Tämä elämä pienen pojan äitinä alkaa muuttua vuosi vuodelta ja päivä kerrallaan kiehtovammaksi ja kiehtovammaksi.