Tarkoituksenmukaista pakkaamista

Ihanaa viikonalkua! Joulukuun päivät ne hiipivät kohti joulua niin, ettei meinaa laskuissa pysyä ja ehtiä kalenterinluukkuja avaamaan. Mutta sepäs ei ollut nyt yhtään mielen päällä, vaan tulin nopeasti ennen töitä toteamaan, että minä se vasta osaan tarkoituksenmukaisen pakkaamisen. Not.

Olen aiemmin maininnut, että työmatkareippailussa on ainoana miinuksena se, että joutuu kuljettamaan päivän tarpeita repussa. Minulla on mukana useimmiten ainakin vaihtovaatteet (ihmiskuteet) työpäivää ajatellen, kotimatkalle uusia hikivaatteita, siltä varalta, ettei aamulla käyttämäni ole ehtineet kuivua (esim. märkä, hikinen ja viileä paita laittaa päälle, yyyäääh) ja mitäs muuta..hmm..no, ainakin meikit, joskus vähän evästä, ehkä jumppakuteetkin, jos olen menossa suoraan töistä salille. Pyyhe ja muutama vaihtovaate löytyy kyllä työpaikaltakin, joten repun koostumus vaihtelee päivittäin.

Ja sitten tein havainnon:

Kuljetan mukanani todennäköisesti ainakin 30% turhaa tavaraa, joista hyvänä esimerkkinä (ja tästä eteenpäin, asian tajuttuani, muistutuksena) on se, että meikkipussukasta löytyi ainakin 4 ripsiväriä! En uskaltanut kollata enää syvemmälle, joten jäi arvoitukseksi olisiko niitä löytynyt vielä enemmän. Yhden meikkivoiteen olin juuri aamulla ottanut pois, niitäkin olisi ollut muutoin mukana ainakin 2. Että on sitten näemmä varaa valita fiilikseen sopiva.

Joskus (itse asiassa aika usein) tosin jätän osan aamulla mukana tulleista kamoista töihin, että jonkinlaista tavaroiden kiertoa tapahtuisi ja aina jotain olisi myös töissä valmiina. Jonkinlainen survival kit on aina hyvä olla varmuudeksi. Mutta niin, tästä viisastuneena taidan pakata repun aina seuraavana iltana valmiiksi, ajatuksella. Ja totta tosiaan, roudaan töihin jonkin sorttisen varavaatevaraston, ettei tarvitse suotta kantaa puolta omaisuutta niskassa, ainakaan joka päivä.

Ja vielä bonus: näillä keleillä on veemäistä tajuta, ettei ole esimerkiksi takkia mukana. Tai on, mutta se on se hikinen, tekninen juoksutakki. Kengät jo muistan ottaa, kun pari päivää olen hiihtänyt ihmiskuteet ja juoksulenkkarit-yhdistelmällä ja hävennyt silmät päästäni, istunut jalat mahdollisimman paljon piilossa pöydän alla tai kipittänyt vaihtoehtoisesti sukkasiltani. Sitä voi tuntea itsensä harvinaisen onnistuneeksi yksilöksi, kun mukana on ei-yhtään-takkia ja neljä ripsiväriä. Järjestelmällisyys on ilmiselvä vahvuuteni. No, tekemällä (ja virheistään) oppii.