Täydellinen lomapäivä

Aah! Nyt, kun joulun alun lista alkaa olla yliviivattu ja hoidettu, olen voinut tänään viettää puhtaasti vapaapäivää – sitä niin kutsuttua omaa aikaa. Lapsi on isänsä hellässä huomassa ja mieskin vielä tänään töissä – autuas hiljaisuus täällä tuvassa siis. Lopputyötä olisin toki voinut raapustaa kasaan, mutta totesin senkin olevan sen verran hyvällä mallilla, että suon itseni rauhoittuvan nyt joulun viettoon ja palaan asiaan pyhien tienoilla. 

Ja nyt, kun ei ole mitään sen kummempaa tekemistä tai velvotteita, niin join luonnollisesti ensin pitkän kaavan kautta aamukahvini, pläräilin uutisia ja sen sellaista kaikessa rauhassa. Aurinko paistoi aamupäivällä, joten ex tempore kiskaisin lenkkikamat niskaan ja lähdin rauhalliselle, vähän reilun tunnin hölkälle raikkaaseen pakkasilmaan – ihmettelemään sitä, että täällä todella on vihdoin lunta. Toistaiseksi vielä vähän, mutta silti!

Pakkohan sitä oli pysähtyä vähän näppejään kylmettämään, sen verran kaunista ulkona oli. Kotona kävin pitkässä, kuumassa suihkussa, pyöräytin pienen lounaan ja tartuin pitkään lukemista odottaneeseen kirjaan, joka on poltellut näpeissäni (oikeasti se on poltellut jo puoli vuotta sängyn vieressä, yöpöydällä odottamassa sopivaa hetkeä tarttua siihen).

Lueskelin tuota pari tuntia, kunnes isoin veljeni poikkesi sovitusti kahville, hakemaan lahjapaketteja pukinkonttiin ja pohtimaan viimeisiä lahjaideoitaan ja kinkun ostopaikkaa. Nyt kuulostaakin siltä, että mies hiipi töistä kotiin ja näemmä samaan hetkeen hyvä ystäväni viestitti istuvansa metrossa, matkalla meille. Iltasella suunnittelimme vielä piipahtamista salille, jonka jälkeen suuntaan jääkaapin kautta taas vaakatasoon, joko kirjan kanssa tai telkkarin eteen. Aika kivaa tämä tämmöinen lomailu.